Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Uskonto pääkuva

Uskontojen maailmat

Uskonnoilla on oma polveutumishistoriansa aivan kuten ihmisillä. Ne ovat syntyneet ja kehittyneet tiettynä aikana, tiettyyn kulttuuriin ja tietyissä oloissa. Kaikki suuret maailmanuskonnot ovat syntyneet Aasiassa: hindulaisuus ja buddhalaisuus Kaukoidässä; kristinusko, islam ja juutalaisuus Lähi-idässä.

HUOM! Tämä verkkosivu perustuu vanhaan opetussunnitelmaan, eikä sitä ole päivitetty. Otathan huomioon harjoittelussasi, etteivät kaikki tiedot välttämättä ole ajantasalla.

Tietolaatikko

Opetussuunnitelman mukaiset kurssin tavoitteet ovat, että opiskelija

  • tuntee maailmanuskontojen ominaispiirteet
  • ymmärtää uskontoihin liittyvän sisäisen monimuotoisuuden ja niiden vaikutuksen ajatteluun, kulttuuriin ja yhteiskuntaan
  • ymmärtää eri uskonnoissa ilmenevien ihmiselämän peruskysymysten samankaltaisuuden ja oppii arvostamaan muiden kulttuurien uskonnollista ja eettistä perinnettä.

Kaukoidässä käsitys ajasta on syklinen, kehällinen. Aikakaudet, syntymä ja kuolema seuraavat toisiaan. Kaukoidän uskonnot korostavat ihmisen omaa toimintaa: pelastus eli vapautuminen kuoleman ja uuden syntymän ikuisesta kiertokulusta on ihmisen omien ponnistusten tulos. Toisaalta ne korostavat sopeutumista vallitsevaan tilanteeseen: ihmisen kohtalo määräytyy edellisessä elämässä tehtyjen tekojen pohjalta.

Lähi-idän uskonnot ovat monoteistisiä eli yksijumalaisia. Aika hahmotetaan lineaariseksi. Se on alkanut Jumalan luomistyöstä ja päättyy tuomiopäivään. Tällöin jokainen joutuu vastuuseen teoistaan ja päätyy niiden perusteella joko paratiisiin tai helvettiin. Ihmisen kohtalosta päättää viime kädessä Jumala. Ihminen on saanut erityisaseman luomakunnan hallitsijana. Siihen sisältyy vastuullisuus omista teoista ja valinnoista Jumalalle. Lähi-idän suuret uskonnot kohtaavat Jerusalemissa, joka on niin juutalaisten, kristittyjen kuin islamin pyhä kaupunki.

Juutalaisuus

Vanha testamentti kertoo, kuinka heprealaiset heimot joutuivat Niilin ja Keski-idän kulttuurien vaikutuksen alaisiksi, asettuivat lopulta Palestiinaan ja päätyivät palvomaan yhtä ja ainoaa profeettojen Jumalaa, joka teki heidän kanssaan liiton. Juutalaisuudessa Israelia pidetään Jumalan valittuna kansana. Juutalaisuus on monoteistinen uskonto: on vain yksi Jumala, Jahve. Juutalaisuudella ei ole perustajaa, tosin kantaisänä pidetään Abrahamia. Mooses on merkittävä, sillä hän välitti Jumalan lait israelilaisille. Mooseksen viisi kirjaa eli Toora muodostaa juutalaisen opetuksen perustan.

Juutalaisuus on hyvin tämänpuoleinen uskonto. Kuolemanjälkeisen elämän pohtiminen ei ole keskeistä, vaan se, kuinka elämän aikana hoitaa ihmis- ja jumalasuhdetta. Juutalaisille eläminen rauhassa omien lakien, sääntöjen ja perinteiden mukaisesti on edellytys hyvälle elämälle. Vainojen takia juutalaiset ovat hajaantuneet eri puolille maailmaa, joten heidän kulttuurivaikutuksensa on merkittävä, vaikka jäsenmäärältään juutalaisuus ei suurimpiin maailmanuskontoihin lukeutuisikaan.

Kristinusko

Juutalaisuudella ja kristinuskolla on paljon yhteistä: monoteismi, osittain yhteinen pyhä kirja eli Raamatun Vanha testamentti sekä yhteinen historia ja aikakäsitys.

Kristityille Vanhan testamentin profeettojen Messias-odotus toteutui kristinuskon keskushahmossa Jeesus Nasaretilaisessa. Juutalaiset näkevät Jeesuksessa uskonnollisen johtajan ja muslimit yhden profeetoista. Sen sijaan kristityille Jeesus on Jumalan Poika ja Vapahtaja, jonka välityksellä Jumala teki ihmisten kanssa uuden liiton. Kristityt uskovat, että Jeesus kärsi ristinkuoleman sijaisrangaistuksena ihmisten synneistä, nousi ylös kuolleista ja elää Pyhän Hengen kautta uskovissaan. Kristinuskon perussanoma on pelastus, joka perustuu Jumalan anteeksiantamukseen.

Kristinuskon Jumala on sekä yksi että pyhä kolminaisuus. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, mutta samaa olemusta. Tätä kutsutaan kolminaisuusopiksi. Tärkeätä kristinuskossa on lähimmäisen rakastaminen ja vähempiosaisten huomioonottaminen.

Kirkon oppi alkoi jo varhaisessa vaiheessa kehittyä eri suuntiin. Yhteiskunnallisen kehityksen vaikutuksesta läntinen kirkko joutui määrittelemään oppiaan 1000-luvulta lähtien suhteessa muihin opillisiin ja poliittisiin keskuksiin. Vuonna 1054 erot ja riidat idän ja lännen välillä olivat jo niin pysyviä, että kristikunta jakaantui läntiseen ja itäiseen uomaan. Itäisestä uomasta syntyi ortodoksinen ja läntisestä katolinen kirkko, josta protestantit puolestaan erkanivat 1500-luvulla.

Islam

Noin 600 vuotta kristinuskon jälkeen syntyi islam. Sen perustajan, profeetta Muhammedin, opetukseen vaikuttivat juutalaisuus ja kristinusko. Hän kunnioitti näitä kahta kirjauskontoa, mutta sai islamin mukaan uuden, täydellisemmän ilmoituksen Jumalalta.

Islam on tunnustajalleen kokonaisvaltainen elämäntapa. Uskonnollisen vakaumuksen ja rituaalin lisäksi islamiin kuuluu lain säätelemä yhteiskuntajärjestys. Siitä syystä se on myös poliittinen mahtitekijä. Islamin usko merkitsee Jumalan tottelemista, hänen käskyjensä noudattamista ja antautumista. Se merkitsee myös elämistä sovussa Allahin kanssa, itsensä kanssa ja muiden ihmisten kanssa. Sana "islam" on arabiaa ja tarkoittaa alistumista ja tottelevaisuutta eli täydellistä antautumista Jumalan johdatuksen varaan. Islamin mukaan ihmisen kohtalo on ennalta määrätty. Sen huomaan ei kuitenkaan voi jättäytyä, sillä kukaan ei tiedä omaa kohtaloaan. Paratiisiin päätyy, kun noudattaa uskon ohjeita ja määräyksiä.

Islamin kannattajaa kutsutaan muslimiksi. Muslimin elämään kuuluu viisi tukipilaria: ehdoton monoteismi, rukoukset viisi kertaa päivässä Mekkaan päin, almujen anto, paasto (Ramadan) sekä pyhiinvaellusmatka Mekkaan.

Mille muslimi nauraa?

Huivin käyttö islamin uskonnossa

Uutisjuttu haastattelee muslimityttö Habiba Alia huivin käytöstä islamin uskonnossa. Huivi on ihan olennainen osa islaminuskoa. Hiukset eivät saa näkyä huivin alta.

Buddhalaisuus

Buddhalaisuuden perustajana pidetään Siddhartha Gautamaa (n. 560–480 eKr.), joka halusi löytää selityksen kärsimyksen ongelmaan. Buddhalaisuuden perusajatus on se, että kaikki on kärsimystä.

Buddhalaisen opin mukaan ihmisen elämän päämäärä on vapautua kärsimyksistä. Buddha tarkoittaa valaistunutta. Buddhalaisuudessa ei uskota persoonalliseen sieluun, eikä siis myöskään sielunvaellukseen, vaan jälleensyntymiseen. Ihminen koostuu viidestä elementistä, jotka kuollessa hajoavat ja syntyvät sitten uudelleen. Buddhalaisuus kunnioittaa kaikkea elävää ja kieltää näin ollen kaiken elävän tappamisen. Tämä tarkoittaa myös kieltäytymistä fyysisestä ja psyykkisestä väkivallasta.

Buddhalaisuudessa on verrattain vähän rituaaleja, koska buddhalaiset tekstit eivät määrää kovin tarkasti, miten ja minkälaisia rituaaleja tulisi suorittaa. Riitit vaihtelevat kulttuurista ja maasta toiseen. Buddhalaisia odottaa kuoleman jälkeen eräänlainen välitila, josta sitten seuraa uusi jälleensyntymä. Buddhalaisen korkein päämäärä on saavuttaa nirvana, eräänlainen sammunut tila, johon kärsimys eli jälleensyntyminen loppuu.

Hindulaisuus

Hindulaisuus on tiukasti kytkeytynyt Intiaan ja sen monituhatvuotiseen kulttuuriin ja historiaan. Hindulaisuudella ei ole perustajaa, vaan se on kehittynyt intialaisten heimojen ja valloittajakansojen uskontojen sulautuessa toisiinsa. Termi hindulaisuus tarkoittaa vain intialaista uskontoa ja elämäntapaa.

Hindulaisuudessa ei ole hallintoa eikä jäsenyyttä, hinduksi synnytään. Hindulaisuus on hyvin monimuotoinen uskonto ja siihen liittyy myös paljon erilaisia riittejä ja rituaaleja. Rituaalit noudattavat aina tiettyä kaavaa, joissa keskeisessä osassa on pyhä uhrituli.

Hindulaisuuden moninaisuutta yhdistää usko kaiken olevaisen ykseyteen ja sielunvaellukseen. Klassisen hindulaisuuden mukaan ihminen kuollessaan syntyy uudelleen johonkin toiseen muotoon joko ihmiseksi parempaan tai huonompaan osaan. Se, missä olotilassa ihminen syntyy uudelleen, riippuu hyvien ja pahojen tekojen taseesta kuolinhetkellä. Tätä periaatetta kutsutaan karman laiksi. Hindun lopullisena päämääränä on vapautuminen sielunvaelluksesta, jolloin yksittäinen sielu yhtyy brahmaniin.

Varhaiskantaiset uskonnot ja uususkonnollisuus

Varhaiskantaisilla uskonnoilla on ollut suuri merkitys ennen suuria maailmanuskontoja. Tyypillistä näille ovat uhrausriitit sekä vainajien ja erilaisten jumaluuksien palvonta. Monet varhaiskantaiset uskonnot elävät kalendaaririittien kierron mukaan ja ovat vahvasti kytköksissä luonnon vaalimiseen sekä palvontaan.

Monet uudet uskonnot ovat syntyneet vanhojen uskontojen uudelleen lämmittämisellä ja sillä, että nämä vahvasti etnisyyteen ja kulttuuriin sijoitetut perinteet on tuotu uusina ja muokattuina länsimaiseen kulttuuriin. Erotuksena varsinaisille kirkoille ja suurille uskonnoille nämä liikkeet saattavat olla henkilökultin, esimerkiksi gurun, ympärille rakentuneita liikkeitä.

Osa uusista uskonnoista on varsinaisista suurista uskonnoista irtautuneita lahkoja, joiden asema on vuosien varrella vakiintunut. Esimerkiksi Amerikan yhdysvalloissa paljon jalansijaa saaneet mormonismi ja Jehovan todistajat ovat tällaisia uskontoja. Yksi suuntauksista on tulevaisuuteen ja tuonpuoleisuuteen liittyviä nykyaikaisia uskontoja, kuten New Age. Uudet uskonnot ovat varsin hanakoita haalimaan jäsenistöä. Usein perinteiden puuttuminen korostuu vahvalla hurmoksella ja opilliset perustelut saattavat olla kyseenalaisia.

Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa

Pronssi- ja rautakauden hautalöydöt

Miten esi-isämme ennen näkivät ja kokivat maailman?

Pasi Heikura pohtii folkloristiikan tutkija Anna-Leena Siikalan kanssa itämerensuomalaista myologiaa.

Maailmanuskontojen käsitteitä
Arvokysymyksiä uskonnosta

  • 2021 syksy: uskonto

    Uskonnon yo-koe ja oikeat vastaukset.

    Tällä sivulla pääset joko katselemaan Ylioppilastutkintolautakunnan laatimaa koetta (katseluversio) tai harjoittelemaan tekemällä sen itse (harjoittelukoe). Katseluversio ja hyvän vastauksen piirteet julkaistaan yo-koepäivänä ja harjoitteluversio mahdollisimman pian kokeen jälkeen.

  • 2021 kevät: uskonto

    Uskonnon yo-koe ja oikeat vastaukset.

    Tällä sivulla pääset joko katselemaan Ylioppilastutkintolautakunnan laatimaa koetta (katseluversio) tai harjoittelemaan tekemällä sen itse (harjoittelukoe). Katseluversio ja hyvän vastauksen piirteet julkaistaan yo-koepäivänä ja harjoitteluversio mahdollisimman pian kokeen jälkeen.