Kaupungin pääkadulla vilisee. Ihmisiä on paljon, autoja vielä enemmän. Kaupunki poikkeaa sitä ympäröivästä luonnosta monella tavalla. Ihmisen rakentama ympäristö, mm. korkeat talot ja asfaltointi, vaikuttavat mm. kosteuden ja tuulen suhteen. Lintujen pesinnällekin ne asettavat omanlaisensa haasteet.
Torilla on tarjolla paljon ravintoa. Siellä viehtyvät niin pulut kuin naakkapariskunnatkin. Perinteinen suomalainen kaupunkilintu on myös varpunen. Se, kuten pulukaan, ei ole lainkaan niin yleinen kuin usein luullaan. Varpuskannan taantumiseen ei tiedetä tarkkaa syytä.
Vaikka puistoissa on paljon erilaisia puita, on hyönteisille tärkeä aluskasvillisuus ja pensaskerros niukka. Tämä vaikuttaa lintukantoihin, sillä poikaset tarvitsevat runsaasti juuri hyönteisravintoa. Ihmisen istuttamat kukat ovat hyvä esimerkki luonnon ja ihmisen yhteistyöstä: ne tarjoavat suojaa ja ravintoa hyönteisille ja ihmisille kauneutta.
Ryteikköä ja pujopeltoa?
Mokoma ryteikkö! Pelkkä pujopelto! Tuttuja ajatuksia taajamien liepeiltä. Näille alueille on keksitty nimitys joutomaa. Luonnon puolesta ne ovat kaikkea muuta kuin joutomaita. Ne kuhisevat elämää. Kaupungin laidan joutomailla on hiekkakenttiä ja kosteikkoja, joilla viihtyvät monet muuttolintulajit. Parin kilometrin päässä keskustasta kasvaa jo metsä, jossa viihtyvät esimerkiksi liito-orava ja lehtopöllö. Myös kaupungin lähettyvillä sijaitsevat kaatopaikat vetävät ravintoa etsiviä eläimiä, erityisesti lintuja puoleensa.
