Filosofiaa nuorille - Ajatusdemo

Oulusta ja Lappeenrannasta kotoisin olevien seitsemän nuoren pohdinnoista on toteutettu monimuotoisia lyhytelokuvia. Kukin osa sisältää yhden nuoren ajatuksia yhdestä filosofisesta kysymyksestä. Jokainen lyhytelokuva on toteutustavaltaan erilainen. Sarjaan kuuluu myös opettajan opas.

Asiantuntijat Hannu Juuso ja Tuukka Tomperi ovat koonneet tv-sarjan oheismateriaalin ja opettajan oppaan, joka sisältää käytännön opastusta ohjelman soveltamiseen opetuksessa sekä syventävää taustatietoa aiheesta.

Ajatusdemo-ohjelmasarja liittyy perusopetuksen keskeiseen tavoitteeseen kehittää koulussa ajattelu- ja vuorovaikutustaitoja. Ohjelmasarjaa voidaan käyttää laajasti eri oppiaineiden opetuksen yhteydessä oppilaiden ajattelun ja filosofisen keskustelun lähtökohtana.

Mikä on ihminen?

Mikä on ihminen?

Kysymys on yksi vanhimmista filosofisista peruskysymyksistä. Millainen olento alkaa ihmetellä ja pohtia? Myös muut eläimet aivan selvästi ihmettelevät, esimerkiksi kissat ja koirat ovat usein hyvin uteliaita ja tutkivat ympäristöään.

• Onko ihmisen tavassa ihmetellä ja kysyä silti jotain erityislaatuista?   Mikä on ihmiselle ominaista?
• Mikä on ihmiselle ominaista?

Monia erityisiä piirteitä nimetään ohjelmassa: mm. ihmisen tunteet, oppimiskyky, ajattelu, luovuus, kekseliäisyys sekä ihmisen moraalisuus eli se, että ihminen voi tajuta tekevänsä hyvää tai pahaa ja että ihminen voi tuntea katumusta.

• Voiko kaikilla eläimillä olla näitä?
• Onko sellaisia piirteitä, joita voi olla vain ihmisellä?

Kun ihmisyyttä ihmetellään filosofiassa, ei pohdita kuitenkaan vain sitä, mikä ihmisestä tekee ihmisen, vaan myös kysytään, millaisia ovat ihmisenä olemisen haasteet ja millainen ihmisen pitäisi olla.

• Mikä ihmisenä olemisessa on siis vaikeaa tai ongelmallista?
• Entä mikä ihmisyydessä on ihanteellista, millainen on ihanteellinen ihminen?

Pohdi myös

• Mitä animaatioiden ihmishahmossa näkyvät esineet kertovat ihmisestä?
• Mitä ihmisen ympärillä olevat asiat – esineet, paikat, rakennukset ym. – kertovat ihmisestä itsestään?
• Jos ihmiset katoaisivat maailmasta ja vierailija avaruudesta löytäisi maapallolta vain kaiken ihmisten jälkeensä jättämän, millaiseksi hän kuvittelisi ihmislajin?

 

Mitä ajatukset ovat?

Mitä ajatukset ovat?

Jotta ajattelu voisi olla hyvää ja taidokasta, on osattava ajatella myös ajattelua itseään. Filosofiaa on toisinaan kutsuttu ”ajattelun ajattelemiseksi” tai ”ajattelemisen tieteeksi”.

Ajattelun ajatteleminen tarkoittaa esimerkiksi ajatusten perustelemista ja perusteluiden tutkimista. 

• Millaisin kysymyksin oman ajattelun perusteita voi tutkia?

Ajatteleminen on toisaalta tärkeä osa tunteita ja tunteet synnyttävät meissä ajatuksia. Ohjelmassa puhutaan paljon siitä, miten ihminen vaikuttaa itseensä ajatuksillaan.

• Voiko ihminen muokata tuntemuksiaan ajatuksillaan tietoisesti?
• Voiko tyytyväisyyttä tai onnellisuutta tavoitella jo yksinkertaisesti omia ajatuksiaan muokkaamalla?

Monet filosofit ovat ajatelleet, että ihminen voi vaikuttaa onnellisuuteensa omilla ajatuksillaan. Esimerkiksi antiikin stoalaiset filosofit pitivät tärkeänä, että ihminen harjoittelee mielen tyyneyttä omaa ajatteluaan kehittämällä. Hieman samanlainen näkemys on monissa uskonnollisissa harjoituksissa, joissa esimerkiksi mietiskellään eli meditoidaan. Ajatusten rauhoittaminen rauhoittaa koko ihmisen.

• Mutta voiko ihminen hallita ajatuksiaan täysin?

Toisaalta ajattelu voi myös tuottaa tekoja. Teoista voi muodostua tottumuksia, joista kehittyy luonteenpiirteitä ja hyveitä. Näin esimerkiksi antiikin filosofit ajattelivat, että urheista ajatuksista syntyy urheita tekoja ja niitä tekemällä ihminen tavoittelee urheuden hyvettä.

• Millaisia hyveitä nykyihmisen olisi hyvä tavoitella?
• Millaisia ajatuksia niihin tarvittaisiin?

Monologissa kuvataan ajattelemista sisäiseksi keskusteluksi, jota ihminen käy itsensä kanssa: ”Yleensä kun ajattelen niin tuntuu, että puhuisin itseni kanssa… että sisällä olisi tavallaan toinen ihminen, joka kysyisi kysymyksiä ja minä vastaisin… Se toinen ihminen, jonka kanssa keskustelen sisälläni, on kuin minä itse.”

Samoin ajatteli jo yksi ensimmäisistä suurista filosofeista, kreikkalainen Platon:
”Sokrates: Määritteletkö ajattelemisen samalla tavoin kuin minä?
Theaitetos: Miten siis?
Sokrates: Keskusteluksi, jota sielu käy tarkasteltavanaan olevasta asiasta oman itsensä kanssa. …Minusta tuntuu, että ajatellessaan sielu nimenomaan keskustelee, kyselee itseltään ja antaa vastauksia, myönteisiä ja kielteisiä. …käsityksen muodostaminen on keskustelua ja käsitys on toteamus, joka on lausuttu, ei kuitenkaan ääneen kenellekään toiselle vaan äänettömästi omalle itselle.” (Platon, Theaitetos 189e–190a.)

Juuri tästä syystä ihmisten välinen keskustelu on tärkein ajattelun kehittämisen muoto.  Hyvä dialogi on samalla jokaisen dialogiin osallistuvan ajattelun taitojen kehittämistä.

• Millaista on hyvä dialogi, kaikkia osallistujia kunnioittava keskustelu?

 
 

Mistä tiedän, että olen olemassa?

Mistä tiedän, että olen olemassa?

Ohjelmassa pohditaan ihmisen olemassaoloa ja elämää, muistoja ja menneisyyttä, ajatuksia ja unia. Kiven olemassaolo on yksinkertaista ihmiseen verrattuna: kivellä ei ole elämää, ei myöskään ajattelua eikä unia. Ihmisen olemassaolo on elämää ja tietoisuutta – ja tämä tekee ihmisen olemassaolosta monimutkaisen, kiehtovan ja ihmettelemisen arvoisen.

Jotkut filosofit ovat pohtineet sitä, miten todellisuuden olemassaolon voisi todistaa. Se ei tarkoita, että voisimme täydellisesti epäillä sitä, onko mitään olemassa vai ei. Lähes kaikissa elämän tilanteissa luotamme oman itsemme ja ympärillämme olevien asioiden olemassaoloon sen kummemmin tätä kyseenalaistamatta. Mutta ajattelun perusteita tutkaillessaan filosofit ovat ajatelleet, että perimmäisiinkin asioihin voi toisinaan kohdistaa kysymyksiä

• Mitkä ovat tiedon syvimmät perusteet ja mikä on olemassaolon perimmäinen luonne?
• Mistä ihminen voisi olla omassa olemassaolossaan täysin varma?

Kun ajattelemme näitä asioita, huomaamme, että vaikka kaiken voisi kyseenalaistaa, ajatukset ovat silloinkin selvästi olemassa. Tähän oivallukseen filosofi René Descartes tuki näkemyksensä varmasta tiedosta: varmasti tiedän ainakin sen, että ajatukseni ovat. Siitä tulee tunnettu sanonta: ajattelen, siis olen – cogito, ergo sum.

Tästä muistuttaa myös nuoren monologi: ”Ajatukset ovat tärkeitä, ne ovat aina läsnä. Voin tuoda ajatuksia aina esiin ja viedä ne pois. Voin piilottaa niitä ja voin tiedostaa niiden avulla, että olen olemassa. Siis minähän olen, ajattelen tässä juuri nyt.” 

Ihmisen olemassaoloa on pohdittu paljon etenkin elämänfilosofiassa ja eksistentialismissa. Eksistentialistit yrittivät myös kaunokirjallisuuden keinoin kuvata sitä, miltä ihmisenä oleminen perimmiltään tuntuu.

• Miten olemassaoloa voisi ”tunnustella”?
• Miten voisi kuvata sitä, miltä elämä ”tuntuu”?
• Entä miten ihminen voisi olla vahvemmin läsnä tässä ja nyt, omassa elämässään, miten läsnäolemista voisi harjoitella?

Lisäksi pohdittavaksi

• Mitä mielestäsi kuvastaa haalistunut ja rakeinen videokuva, joka on kuin vanhasta kotivideosta?
• Entä se, että siinä kuvataan automatkaa?

 

 Millainen maailma olisi, jos kuolemaa ei olisi?

Millainen maailma olisi, jos kuolemaa ei olisi?

Ihmisen olemassaolon ja elämän ydinkysymyksiin kuuluu niiden vastakohta ja vastinpari, kuolema. Ei ole elämää ilman kuolemaa. Useimmat meistä kohtaavat kuoleman ensimmäisen kerran silloin, kun joku toinen ihminen kuolee.

Kuolemaa onkin usein luontevaa pysähtyä pohtimaan läheisiä ihmisiä muistelemalla: Keitä läheisiä olemme menettäneet, ketkä heistä elävät yhä vahvasti muistoissamme? Muistelemalla samalla kunnioitamme edesmenneitä. Monet tärkeät yhteisölliset perinteet, kuten kynttilöiden sytyttäminen, vanhojen valokuvien katselu tai vierailu haudoilla, ovat kuoleman ajattelemista kuolleiden muistelemisen myötä. 

Kuolemaakin voi kuitenkin ajatella hyvin monesta näkökulmasta, eikä sen tarvitse olla välttämättä synkkää. Kuolemalla on valoisat puolensa: se antaa tilaa uuden syntymiselle ja asettaa elämään ja maailmaan rajallisuuden, joka on monien hyvien asioiden ehtona. Ikuinen elämä ei ehkä olisikaan hyvää elämää. Usein näyttää myös siltä, että ikuisen elämän tavoittelu tekee ihmiset pikemminkin onnettomiksi kuin onnellisiksi. Mistä tämä johtuu?

Kuoleman asettamaa rajallisuutta voi pitää kannustimena hyvälle elämälle. Ohjelman lopussa todetaankin juuri näin tavalla, jota kauniimmin tuskin kukaan filosofikaan osaisi sanoa: ”Ajattelen, että jokainen päivä pitää elää täysillä, koska minä tahansa päivänä voi tapahtua jotain tosi pahaa tai tosi ihanaa, niin se pitää kaikki kokea. Se pitäisi vain elää. Ja oppia elämään niin, ettei jätä mitään tekemättä ja tekee sen mikä on tärkeätä, eikä sitä mikä oikeasti ei vaikuta mihinkään.”

• Mitä tämä elämänohje omalla kohdalla tarkoittaisi?
• Millaisia muita elämänohjeita elämän rajallisuus nostaa mieleen?

Kuolema on monille ihmisille ehkä kaikkein vaikein filosofinen kysymys. Sen pohtiminen yksinään voi olla joskus liiankin raskasta. Niinpä aina kannattaa keskustella toisten kanssa, jos kysymykset alkavat tuntua ahdistavilta. On lohduttavaa tiedostaa, että muutkin ihmiset pohtivat samoja asioita ja ovat usein ymmällään kuolemaan liittyvien kysymysten edessä.

Lisäksi pohdittavaksi

•  Millainen maailmasta tulisi, jos ihmiset eivät enää lainkaan kuolisi?
• Mitä tunnettu antiikin filosofi Epikuros mahtoi tarkoittaa toteamuksellaan: ”Kauhistuttavin kaikista pahoista, kuolema, ei liikuta meitä ensinkään, sillä niin kauan kuin me olemme olemassa, ei ole kuolemaa, ja kun kuolema on, ei meitä enää ole olemassa.”

 

 Mistä tiedän, mikä on oikein ja väärin?

Mistä tiedän, mikä on oikein ja mikä väärin?

Etiikka eli moraalifilosofia tutkii oikean ja väärän, hyvän ja pahan kysymyksiä. Monien mielestä juuri etiikka on kaiken inhimillisen ajattelun tärkein alue. Suuria kysymyksiä, joihin on koetettu yhä uudelleen antaa hyviä vastauksiaovat esimerkisksi

• Miten pitäisi toimia?
• Millaisia ovat hyvät teot toisia ihmisiä kohtaan?
• Miten pitäisi elää? Millaista on hyvä elämä?
• Millaisia ihanteita tulisi tavoitella?
• Millainen on hyvä ihminen?
• Millainen ihminen minun pitäisi olla?

Ohjelmassa  mainitaan monia eettisiä kysymyksiä kuten oikea, väärä, luottamus, omatunto, seuraamukset, katumus.Kuhunkin näistä käsitteistä voi tarttua ja sen merkitystä voi ryhtyä pohtimaan.

• Mitä käsite tarkoittaa?
• Millaisiin asioihin se viittaa?
• Miten ihmiset käyttävät käsitettä ja missä tilanteissa?
• Miten se kunkin omasta mielestä pitäisi ymmärtää?

Eettiset kysymykset ovat usein vahvasti tunteisiin sitoutuneita. Ikävät asiat painavat mieltä, luottamuksen pettäminen loukkaa, pahoista puheista tulee huono olo, toden puhuminen voi pelottaa ja niin edelleen. Mitä tämä kertoo moraalin luonteesta?

Etiikan suuria kysymyksiä on moraalisuutemme synty. Toisten ihmisten vaikutus ja saamamme kasvatus on tässä tärkeää, kuten ohjelmassa todetaan: ”Omatuntoni on luultavasti tullut pikku hiljaa kun koulussa ja kotona on kerrottu, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Siitä on varmaan malli tullut ja nyt suurimmaksi osaksi tajuaa itse kaiken mitä tekee, onko se oikein vai väärin.”

• Miksi ihminen pohtii hyvää ja pahaa?
• Miksi ihminen tuntee hyvää tai huonoa omaatuntoa?

Vaikka tunteet ovat voimakkaasti pelissä, etiikkaa on ajateltava tietoisesti. Se on välttämätöntä näkemysten selkiyttämiseksi ja eettisen harkintakykymme kehittämiseksi, kuten heti monologin alussa sanotaan: ”Pitää ajatella ensin ennen kuin tekee mitään, että tietää, onko se oikein vain väärin.”

Etiikan ikuisuuskysymyksenä on myös se, miksi me emme aina tee oikein silloinkaan kun tiedämme, mikä on oikein: ”Mutta ei aina tule silti tehtyä oikein.” Miksi ei?

 Mihin sanoja tarvitaan?

Mihin sanoja tarvitaan?

Kyky käyttää kieltä on ihmeellisimpiä asioita ihmisyydessä. Monissa näkemyksissä juuri ihmisen pitkälle kehittynyt kielikyky, abstraktin ja symbolisen viestinnän hallitseminen, on ihmislajin tärkein erityispiirre.

Sanan sisältöä, sen sisältämää merkitystä, voi kutsua ”käsitteeksi”. Saman asian voi ilmaista monella tavalla, ääneen lausumalla, kirjoittamalla, piirtämällä tai viittomalla, ja monella eri kielellä.

Käsitteet ovat ajattelun välineitä. Niinpä ajattelun ajatteleminen on yleensä samalla käsitteiden käsittelemistä. Filosofian historiassa on monesti ajateltu, että juuri käsitteiden analysoiminen ja selkeyttäminen on filosofian tehtävä. Jos käsitteet – eli käyttämiemme sanojen merkitykset – ovat epäselviä, tulee ajattelustakin sekavaa. Usein hyvä ajattelu ja hyvä keskustelu alkavat varmistamalla, että vallitsee yhteisymmärrys käsiteltävästä aiheesta. 

Käsitteitä voi tutkailla monella tavalla, esimerkiksi

• miettimällä, miten niitä käytetään
• millaisiin asioihin ne viittaavat 
• millaisiin toisiin käsitteisiin ne liittyvät.

Itse asiassa sanat saavat merkityksensä juuri yhteydessä toisiin sanoihin, ja uusia sanoja opitaan toisten sanojen avulla. Tätä voi havainnoida kokeilemalla, miten vaikeaa on selittää sanan merkitystä käyttämättä toisia sanoja.

Käsitteiden määritteleminen ei siis ole helppoa. Ihmiset antavat sanoille hyvin erilaisia tunnelatauksia ja sanat liittyvät ihmisten muistoissa hyvin erilaisiin kokemuksiin.

• Miksi siitä huolimatta kykenemme varsin sujuvasti keskustelemaan ja ymmärtämään toisiamme niitäkin sanoja käytettäessä, joihin suhtaudumme hyvin eri tavoin?

Lisäksi pohdittavaksi

• Listaa mielestäsi kauniita sanoja.
• Vertaa listaasi toisten vastaaviin listoihin.
• Oletteko samaa mieltä sanojen kauneudesta?
• Mikä tekee sanasta kauniin?

 

 Mitä tieto on?

Mitä tieto on?

Perinteisin tiedon määritelmä asettaa tietämiselle kolme ehtoa: on oltava ajatus, uskomus tai väite jostakin asiasta,  sen on oltava totta eli pidettävä paikkansa ja tuon ajatuksen on oltava oikeutettu eli sille on oltava hyvät perusteet.

Tietoa on siis tällöin ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. Tätä kutsutaan myös ”klassiseksi” tiedon määritelmäksi siksi, että se löytyy jo antiikin Kreikan filosofi Platonilta.

• Pohdi, onko määritelmä aina riittävä vai onko olemassa tietoa, joka ei mahdu tuohon määritelmään?

Tiedon olemusta on tärkeää tutkailla. Jos meillä ei ole käsitystä siitä, mitä tieto ylipäätään on ja mitä voidaan pitää tietona, on aiheetonta kiistellä myöskään siitä, mitä kukakin tietää tai ei tiedä. Tietokilpailukysymyksiä on turha pähkäillä, jos tiedon ja ei-tiedon rajaa ei osata arvioida.

Ohjelmasta huomataan, on tietoa ja tietämistä kuitenkin montaa eri lajia, ja näissä kaikissa tietäminen voi tarkoittaa hiukan erilaisia asioita. Pohdinnan voi aloittaa miettimällä suomen kielen sanaa ’tieto’.

• Missä erilaisissa yhteyksissä sanaa tieto käytetään?
• Millaisiin erilaisiin asioihin sillä viitataan?
• Moninaisuutta voi jäsentää myös tarkastellen tieto-sanasta muodostettuja käsitteitä ja miettien, mihin tieto näissä viittaa, esim.: tietosanakirja, tietoyhteiskunta, tietokone, tiede, rajatieto, hiljainen tieto, taitotieto ...

Media ja muu ympäristömme on täynnä viestejä ja väitteitä, joissa koetetaan vakuuttaa meille todeksi milloin mitäkin ja vaikuttaa toimintaamme. Tiedon kriittisestä arvioinnista on siten tullut yhä tärkeämpi kansalaistaito.

Pohdi                                                                                                                                                         

• Millä perusteilla viesteihin kannattaa luottaa?
• Mitä keinoja meillä on niiden kriittiseen arviointiin?
• Millaisia tarkentavia kysymyksiä kannattaa esittää, jotta pääsemme paremmin perille, voiko viesteihin ja niiden esittäjiin luottaa?

Ohjelmassa puhutaan ennen kaikkea omakohtaisesta, henkilökohtaisesta tiedosta. Tällaista henkilökohtaista tietoa voi kuvata myös varmuudeksi tai luottamukseksi: ”Sehän on vähän eri asia, mikä minulle on varmaa tietoa ja mikä muille on varmaa tietoa.”  Meillä on monesti keskenämme erilaisia näkemyksiä ja tuntemuksia siitä, minkä varaan haluamme luottamuksemme laskea. Toisaalta myös varmuudet ja luottamukset muuttuvat ihmisen elämän, ajattelun ja kokemusten myötä, kuten ohjelman lopussa muistutetaan: ”Tiedän sen, niin kauan kunnes joku todistaa, että olen väärässä.”

Filosofia on ajattelun taitoa. Toisinaan – tai useinkin – filosofia johtaa kyseenalaistamiseen ja varmuuksien ravisteluun. Kun sitä harrastetaan yhdessä toisten kanssa, on mahdollista saada toisilta ajattelun tukea vaikeilla hetkillä. Uusien näkymien avautuminen, luovien vastausten löytyminen ja ennen ajattelemattomien ajatusten oivaltaminen ovat yhteisten filosofisten keskustelujen suuria iloja.

Pohdittavaksi

• Monet ajattelun ja tietämisen sanat ovat suomen kielessä peräisin konkreettisiin asioihin viitanneista sanoista. Mistä ovat saaneet alkunsa esimerkiksi seuraavat sanat: ajatella, pohtia, tietää, tutkia, ymmärtää, käsittää, päätellä?
• Onko niiden nykymerkityksissä yhteyksiä niiden vanhempaan konkreettiseen merkitykseen?

 

Perustuu ohjelmaan: Ajatusdemo, vuosi 2010. Tekijät: toimittajaTuula Rajavaara, graafikko Kirsi Kukkurainen, leikkaaja Teemu Kokkonen.