Aikamatka arkeen –radiosarjan seitsemännen osan aiheena on työ. Ohjelmassa kuullaan myös aiheeseen liittyvää Ylen arkistomateriaalia.
Nykyään lähes kaikki työskentelevat tietokoneella, ammattialasta riippumatta. Suurin osa suomalaisista työskentelee kaupungeissa erilaisissa palveluammateissa ja suurimmalla osalla työväestöä on jokin peruskoulun jälkeinen tutkinto. Aina ei ole ollut näin.
Työn muuttumisen historiasta kertoo yliopistotutkija Matti Hannikainen Tampereen yliopistosta. Ohjelmassa kuullaan myös aiheeseen liittyvää arkistomateriaalia.
Aloitamme aikamatkamme sotien jälkeisestä ajasta. Sodan jälkeen Suomea kuormittivat suuret sotakorvaukset, yli 400 000 evakon asuttaminen sekä rintamamiesten ja kotirintaman sopeutuminen rauhan aikaan. Pulaa oli oikeastaan kaikesta muusta paitsi työstä.
Kaupungistuminen ja teollistuminen hidasta
Suomi oli tuolloin vielä hyvin maatalousvaltainen maa. Noin puolet suomalaisista työskenteli alkutuotannossa ja noin kolme neljäsosaa maamme väestöstä asui maaseudulla. Maa kuitenkin teollistui ja kaupungistui vähitellen.
– Teollisuudessa tärkeitä aloja olivat metsä-, metalli ja tekstiiliteollisuus. Kaupungistumisen myötä myös rakennusteollisuus työllisti paljon. Palvelussektorilla tarvittiin väkeä kuljetus-, kauppa ja hallintotyöhön. Julkinen sektori oli vielä pieni mutta työllisti toki mm. opettajia, lääkäreitä, poliiseja. Myös VR oli erittäin iso työllistäjä tuohon aikaan, Hannikainen kertoo.
Elinkeinoelämän rakennemuutos tapahtui Suomessa myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Suomi sijaitsi syrjässä ja pääomaa oli vähän.
– Jos hiukan yksinkertaistaa, niin Suomen yhteiskuntarakenne oli 1950-luvun puolivälissä suunnilleen samanlainen kuin Ruotsissa 50 vuotta aikaisemmin. Mutta globaalisti ajatellen Suomi ei ollut poikkeus: monessa muussa maassa teollistuminen ja rakennemuutos tulivat vielä myöhemmin.
Pientiloja ja sotakorvauksia
Vaikka elinkeinorakenteen muutos oli jo vauhdissa, sodan jälkeen Suomeen perustettiin kuitenkin lähes satatuhatta uutta pientilaa.
Kun rakennemuutos sitten 50-luvun alkupuolella toden teolla käynnistyi niin se toi mukanaan monenlaisia toisiinsa ketjuuntuneita ilmiöitä.
– Koneistumisen takia maa- ja metsätaloudessa ei tarvittu enää yhtä paljon työvoimaa ja niin monet pientilat kävivät kannattamattomiksi. Samalla teollisuus alkaa imeä työvoimaa maaseudulta kaupunkeihin. Ja kun sodassa oli kuollut paljon miehiä, kaikki liikenevä väki tarvittiin kasvaville aloille, Hannikainen kuvailee.
Sotakorvauksien synnyttämä teollisuus työllisti, mutta kansantaloudellisesti niiden merkitys on kiistanalainen. – Niistä ei saatu rahaa, kun tuotteita ei myyty. Mutta toki ne loivat teollisuuden rakenteita ja Neuvostoliittoon yhteyksiä, joista myöhemmin oli hyötyä. Jälleenrakentamisella oli kyllä suuri työllistävä vaikutus.
Maatalouden asema murenee
Maatalousvaltaisessa Suomessa raju rakennemuutos ravisteli jopa perinteisen suomalaisen identiteetin perusteita.
– Suomessa oli vallinnut talonpoikaisen Suomen visio: uskottiin, että oma talo ja tila elättää miehen. Kun koneistuminen vähensi työvoiman tarvetta ja muualla Länsi-Euroopassa alkoi olla maataloustuotteiden ylituotantoa, niin maataloustuotteiden hintaa ei voitu nostaa.
Lisäksi suomalainen vientiteollisuus on kytköksissä kuluttajien ostovoimaan, eikä palkkoja taas voitu nostaa, koska se olisi johtanut teollisuuden kilpailukyvyn heikkenemiseen.
Kun pientilojen asema heikkeni, nuoret muuttivat työn perässä kaupunkiin. 1950-60 -lukujen aikana maaseudun väki väheni miljoonalla. Vuonna 1970 maaseudulla asui alle puolet Suomen väestöstä.
Osa maaseudun väestöstä suuntasi Ruotsiin. – Jos ajattelisi Suomea ja Ruotsia yhtenäisenä alueena, niin Suomen maaseudulta lähdetitin teollisuustöihin, joista osa vain sattui sijaitsemaan Ruotsissa.
Naiset työelämään
Rakennemuutoksen myötä myös julkinen sektori kasvoi, mikä sai yhä useamman naisen töihin kodin ulkopuolelle.
– 1970-luvulla lasten päivähoito mahdollisti nuorten naisten siirtymisen työelämään. Monet julkisen sektorin työtehtävistä olivat nimenomaan naisten töitä.
Hannikainen muistuttaa, että Suomessa naiset ovat pitkään käyneet kodin ulkopuolella ansiotyössä.
– Tulitikkuteollisuus oli hyvin naisvaltainen ala. Teollistumisen varhaisvaiheessa naiset siirtyivät pois työelämästä kun he perustivat perheen, mutta päivähoidon kehitys tekivät sen, että toisen maailmansodan jälkeen naisten työurat pidentyivät, eikä kotona olo ollut pysyvää.
Suomesta kehittyy koulutusyhteiskunta
Suomi alkoi muuttua. Jos ennen oli ollut maaseutu ja kaupunki ja duunarit ja herrat, niin myös toimihenkilöiden määrä alkoi kasvaa. Ja kun Suomi toimihenkilöistyi, niin koulutustasokin parani. -Sekä julkiselle että yksityiselle sektorille syntyi työpaikkoja, jotka vaativat jonkin verran koulutusta.
– 1950-luvulla useimmat työväestön lapset kävivät vain kansakoulun, mutta vähitellen yhä useampi meni oppikouluun ja lukioon. Peruskoulu pidensi kaikkien koulutusaikaa ja ammatillinenkin koulutus laajeni. Myös lukioon menevien osuus kasvoi eli yhä harvemman koulutus jäi pelkkään perustasoon.
1980-luvulla noin puolet ikäluokasta meni lukioon. Kun yliopistoja perustettiin lisää, niin myös akateemisen tutkinnon suorittaneiden määrä kasvoi.
Ammattiyhdistysliike aktivoituu
Työelämän rakenteen muutoksen lisäksi myös työelämän pelisäännöt muuttuivat. Ennen sotaa työantajat eivät juurikaan neuvotelleet työntekijäpuolen kanssa työehdoista ja olivat hyvin vahvoilla.
– 1920-30 luvulla oli ammatillista järjestäytymistä käsityöläisaloilla ja rakennustoiminnassa. 1930-luvun lama ja oikeistoradikalismi hajottivat ay-liikettä. Ennen toista maailmansotaa työnantajat käytännössä sanelivat pelisäännöt.
Toisen maailmansodan jälkeen vasemmisto vahvistui ja myös ay-liike vahvistui ja työmakrkinaosapuolten keskinäinen riitely oli tavallista.
Työmarkkinoilla vallitsi epäluulon ja epäluottamuksen ilmapiiri. -Jakautuminen oli selvää ja siinä näkyi vielä vuoden 1918 sisällissodasta periytyneitä kaunoja. Työntekijöiden ja antajien suhteet olivat paikallistasolla usein hyvin jännitteiset, Hannikainen kuvailee.
Luottamusmiehet toivat rauhaa työmarkkinoille
Luottamus työelämässä kuitenkin hiljalleen kasvoi valtakunnallisten työehtosopimusten ja työpaikkojen luottamusmiesjärjestelmän ansiosta. Samalla lakot vähenivät.
– Luottamusmiehet pystyivät valvomaan sopimusten noudattamista. Se lisäsi paitsi ay-liikkeen uskottavuutta, niin myös yleistä kanssakäymistä työmarkkinosapuolten kesken. Luottamusmiehet valvoivat sekä työntekijöiden että työnantajan puolesta sopimusten noudattamista.
Hätäaputöillä torjuttiin työttömyyttä
Työttömyys oli pitkään maatalousvaltaisessa Suomessa varsin marginaalinen ilmiö satunnaista kausityöttömyyttä lukuun ottamatta. Alhainen työttömyys jatkui aina 70-luvulla energiakriisin saakka. Kunnan ja valtion järjestämät hätäaputyöt olivat vanha keino lievittää talvikuukausien ja lama-aikojen työttömyyttä.
– Hätäaputöinä on 1800-luvun nälkävuosista ja lamakausista lähtien rakennettu kanavia, siltoja ja rautateitä, julkisen sektorin rahoituksella. Niihin ei ollut pakko lähteä, mutta toisaalta jos ei suostunut, niin köyhäinavusta oli hankala saada rahaa.
1930-luvun laman aikana hätäaputöihin oli enemmän pyrkijöitä kuin paikkoja oli tarjolla. Kun Helsingin kaupunki ja valtio alkoivat rakentaa mm. teitä ja satamia, niin rakennusalallekin alkoi syntyä ympärivuotinen työnormi.
Hätäaputöitä kritisoitiin, mutta niiden avulla on rakennettu suomalaista infrastruktuuria. Suuri osa syrjäseutujen teistä rakennettiin työllisyystöinä, joka oli hätäaputyöjärjestelmän jatkoa. Myös satamia ja rautateitä rakennettiin.
Vähitellen peruste hätäaputöille alkoi hävitä, kun koneet tekivät samat työt nopeammin ja edullisemmin.
Paljon puhuttiin myös siirtotyöläisten asemasta ja ankeista elinolosuhteista. – Kun yhteiskunta kehittyi ja modernisoitui, niin kritisoitiin sitä, että miehet joutuivat asumaan kaukana kodistaan, ahtaasti ja yksinäisyydestä kärsien.
Työttömyysturva uudistuu
Vuonna 1960 työttömyysturvaa uudistettiin ja vähitellen siirryttiin rahallisiin korvauksiin. Rahan antaminen tuli usein yhteiskunnalle halvemmaksi kuin töiden järjestäminen.
1970-luvun lopun laman aikana työttömyys nousi lähelle 8%. 1980-luvun noususuhdateen aikana bruttokansantuote kasvoi kymmenessä vuodessa reippaasti. Työttömyys painui 1980-luvun lopussa alle neljän prosentin eli ennen öljykriisiä vallinneelle tasolle. 1990-luvun lama toi kuitenkin jyrkän muutoksen. Työttömyys koko ilmiönä muuttui.
– Jos katsotaan työttömyystilastoja 1960-luvulta alkaen, niin öljykriisi 1970-luvulla nosti työttömyyttä. Toinen piikki on 1990-luvun laman aikana, jolloin työttömyys nousi jopa 20 %:iin.
Määrän lisäksi myös työttömyyden laatu muuttui: se ei ollut enää taantuvien alojen rakenne- tai suhdannetyöttömyyttä, vaan työttömyydestä tuli kaikkia aloja koskeva ilmiö. Se kosketti pankkialaa ja toimihenkilöitäkin, joilla koulutetumpina piti olla varma työllisyys.
– Kolmas uusi ilmiö on pitkäaikaistyöttömyys, eli parhaassa työiässä olevatkin joutuivat vuosiksi työttömiksi, Hannikainen sanoo.
90-luvun puolivälissä työttömyys laski ensin nopeasti ja 2000-luvulla hieman hitaammin. Se jatkoi laskuaan aina globaalin finanssikriisin vuoteen 2008 saakka jolloin se oli noin 6 %. Sen jälkeen se on hieman noussut ja vuoden 2012 lopussa se oli runsaat 7% mikä tarkoittaa noin 200 000 työtöntä.
Tietotekniikka tulee kaikkialle
Samalla kun Suomi on yhä riippuvaisempi globaalin talouden trendeistä, niin myös työelämän laadullinen muutos on ollut raju. Tietotekniikan tulo alalle kuin alalle on omalta osaltaan nostanut tuottavuutta tietyillä aloilla.
– Työ on kaikkiaan tietoteknistynyt, samalla työvoiman tarve on monilla aloilla vähentynyt. Työn suorittaminen ei enää aina ole sidoksisa tiettyyn paikkaan, vaan sitä voi tehdä etänäkin. Tietoverkkojen kautta tieto kulkee minne tahansa.
Toisaalta esim. hoiva- ja terveyssektorilla tietotekniikkaa ei ole voitu samalla tavalla hyödyntää. Tietotekniikka on myös yksinkertaistanut työtehtäviä. – On huolestuttu myös ammattimiesten ja -naisten häviämisestä, kun koneet hoitavat kaiken. Ja kun Suomessa palkkataso on korkea, niin paljon töitä hoidetaan muualla, alemman palkkatason maissa.
Hannikainen miettii työelämän muutttumisen pääsuuntia.
– Kun väestö ikääntyy ja työvoiman tarjonta vähenee, niin ulkomaisen työvoiman tulo on yksi iso trendi. Toinen trendi on työn sirpaloituminen, pätkätyöt, vaikka niitä on kyllä ollut aiemminkin. Kolmas trendi on globalisoituminen, jonka myötä työpaikat Suomessa vähenevät. Ja jos suuret työnantajat vähenevät, niin kuka on ay-liikkeen vastaosapuoli työehdoista neuvoteltaessa?
Perustuu ohjelmaan: Aikamatka arkeen: Työ Toimittaja: Seppo Heikkinen Haastateltavana: yliopistotutkija Matti Hannikainen Nettitoimittaja: Raili Löyttyniemi
