Hyppää pääsisältöön

Maanviljelyn alkutaival

Liedon Vanhalinnan linnavuorelta avautuu näkymä maamme vanhimpaan viljelymaisemaan. Kuva: Lea Froloff/Kuvapalvelu.

Vanhin ohrajyvä on peräisin Turun seudulta, mutta vanhimmat viljelymerkit löytyvät Itä-Suomen järvialueelta. Arkeologiset kaivaukset, kasvijäännetutkimus ja siitepölyanalyysi tuovat tietoa muinaiskasveista ja viljelyksen alkuvaiheista. Maan uumenista on löytynyt arkeologissa kaivauksissa myös raha-aarteita.

Tietolaatikko

Peltoviljelyn alkuajat

  • muinaisviljely: piisirppi ja jauhinkivet
  • kääntöaura: mahdollisti suurpeltojen työstämisen
  • Aurajokilaaksossa pelltoina hiekkaisia rinteitä
  • maamuokkausvälineet ja viljelytekniikka paranivat keskiajalla

Itäisen Suomen viljelyhistoriaa on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin läntisen Suomen alueita, joista on tehty runsaasti löytöjä. Olisiko maanviljelyä voitu harjoittaa vielä varhemmin kuin 4000 vuotta sitten Lounais-Suomessa?

Muinaisen viljelyn jäljillä

Arkeologiset jäljet ovat usein niukkoja. Asumusten ympärillä olevaa maata muokataan, käännellään ja siirretään jatkuvasti, joten löydöt ovat pitkälti sekaisin, eivätkä selkeässä järjestyksessä ajallisesti.

Varmimmin maanviljelyksen historiaa voidaan selvittää luonnontieteellisin keinoin. Siitepölyanalyysit ja asuinpaikoilla säilyneet kasviosien jäännökset eli makrofossiilit kertovat viljelyistä kasveista ja niiden iästä.

Ikivanhaa viljan siitepölyä on tavattu eri puolillla Suomea, sillä siitepöly leviää tuulen mukana laajoille alueille. Se säilyy maassa todella kauan ja tuovat tietoa pitkälti muinaisuudesta.

Suomen viljan juuret

Maanviljely rantautui Aurajokilaaksossa sijaitsevaan Vanhalinnaan  kivikauden lopulta lähtien ja vakiintui rautakauden aikana. Vanhalinnan alueella on asuttu vuosisatoja ja ympäröivällä seudulla on liikuttu jopa vuosituhansia.

Suomen vanhimmat radiohiilijäljitetyt viljanjyvät ovat löytyneet Maarian Niuskalasta Aurajoen varrelta ja ne ajoittuvat viikinkiajalle 800-1000-luvulle. Toistaiseksi ei ole löytynyt vanhempia jyviä.

Lähes 4000 vuotta sitten Niuskalan kivikautinen asuinpaikka sijaitsi pienellä saarella ja myös Linnavuoren ympäröi lainehtiva meri.

Liedon Pahkamäestä, Vanhalinnasta Aurajoen vastakkaiselta rannalta on löytynyt myös jyviä - säkkikaupalla. Aineistosta löytyivät ohra, vehnä, ruis ja kaura. Kiintoisaa on se, että ruis oli alkujaan ohran rikkaruoho. Lähi-Idästä kotoisin olevat viljakasvimme ovat vaatineet aikaa sopeutuakseen pohjoisiin ja valoisiin öihin.

Muinaisjäänteiden inventointia

Vanhalinnan linnavuoren juurella on kaivettu esiin vanhaa rautakautista asutusta. Arkeologisten tutkimuskaivauksen nurkasta löytyi palaneiden kivien keskittymä, josta pääteltiin sen olleen kiuas.

Turun yliopiston arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisänen kertoo kaivausten dokumentoinnista.

Kaivausten esinelöytöjä

Vanhalinnan kiuasta on kuumennettu viimeisen kerran vuonna 1220. Mahdollinen ajallinen heitto puoleen tai toiseen on 110 vuotta. Kiukaan pesästä löytyi ohraan ja rukiin jyviä sekä katajan- ja pihlajanmarjoja. Joukossa oli myös ruoka- ja teurasjätteisiin kuuluvia luita, jotka ovat peräisin naudasta, lampaasta, hauesta ja särkikaloista.

Pesän pohjalle oli lisäksi jäänyt putkilukko, avain ja ovensarana, jotka ajoittavat kiukaan keskiajan alkuun. Arkeolgoi esittelee Linnanvuoren opetuskaivauksia.

Kiuaskivien ajanmääritys

Linnavuoren kaivauksissa on käytetty termoluminesenssimenetelmää eli lämpösäteilyajoitusta. Se soveltuu keramiikan, epäorgaanisen maa-aineksen, rautakuonan ja juuri palaneiden kivikiukaiden ajoittamiseen.

Radiohiilimenetelmä ei ole kovin tehokasta arkeologisesti, sillä menetelmän tarkkuus ei ole suuri. Kivikauden esineitä tutkittaessa radiohiilimenetelmä voittaa, mutta nuoremmissa ja taas toisaalta erittäin vanhoissa tutkimuskohteissa on järkevää käyttää termoluminesenssimenetelmää.

Ajoituslaboratoriossa kivet rikotaan ja niistä poimitaan säteilyä sisältäviä kvartsikiteitä. Kiteitä kuumennetaan uudelleen, niiden lämpösäteilyn määrä mitataan, jolloin saadaan selville viimeisestä polttamisesta kulunut aika.

Kätketyt raha-aarteet

Rautakauden lopulla Liedon Vanhalinna on ollut luultavasti muinaislinna, yhteisön puolustautumispaikka. Linnajoen toiselta puolelta on löytynyt Aurajoen rikkain hopeakätkö eli 900 ulkomaista ulkoperää olevaa hopearahaa. Se oli 1000-luvulla maahan kätketty omaisuus, jota ei koskaan palattu noutamaan.

Mikkelin Orijärveltä löytyi 5 pitkää ja kapeaa muinaispeltoa, jotka liittyvät nuoremman rautakauden viljelyyn. Pelloissa erottuu yhä muinaisia auranjälkiä. Siitepölyanalyysi on paljastanut, että Orijärvellä on viljelty ruista vuodesta 617 nykypäivään.  Vuosien aikana Orijärveltä on löytynyt viikinkiaikainen hopearaha-aarre, kaivo sekä useita asuinpaikkarakenteita.

Muinaistulokkaat eli arkeofyytit

Linnavuorella kasvaa kasvilajistoa, joka on peräisin rautakaudelta. Kasvit, jotka ovat levinneet Suomeen ennen 1600-lukua ovat arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita. Ne viihtyvät matalalla kedolla, valoisalla etelärinteellä.

Parhaiten tutkitun sikoangervon voi paikallistaa kylän tarkkuudella. Alkujaan se on euraasialainen arokasvi. Sikoangervon mukulat sisältävät lähes yhtä paljon tärkkelystä kuin peruna, joten se on hyvä hiilihydraattilähde. Eläimet ovat tonkineet mukuloita maasta ja niitä on todennäköisesti käytetty myös ravintona nälänhädän aikana.

Ahdekauran oletetaan tulleen hevosrehun mukana. Hevoskyydit kulkivat aikoinaan Turusta Hämeenlinnaan Hämeen härkätietä pitkin. Vanhin liikenneväylä oli vieressä virtaava Aurajoki. Myös veneiden mukana siirtyi kasviainesta. Monet muinaistulokkaat häviävät valitettavasti vähitellen.

Kasvien tutkimusmenetelmät arkeologiassa

Kasvijäännetutkimuksen avulla voidaan vanhoista vehnänjyvistä määrittää eri tyypit kuten emmervehnä, pölkkyvehnä ja leipävehnä. Siitepölyn avulla voidaan määrittää pelkästään vehnä. Makrofossiileilla saadaan esille asutushistoriaa ja paikallista lajistoa. Radiohiiliajoitus sopii menetelmänä kaikelle kasviainekselle.

Valkealan Repovedellä tehdyissä siitepölyanalyyseissä näkyvät ensimmäiset ihmisten aiheuttamat muutokset jo kivikauden lopulla yli 4000 vuotta sitten. Tutkimusten mukaan aiemmin erämaana pidetyllä Repovedellä on viljelty ajanlaskumme molemmin puolin. Asialla on ollut todennäköisesti kaskiviljelyä kokeillut liikkuvainen pyyntiväestö.

Koonnut: 7.2.2013 Rita Trötschkes

Perustuu tv-ohjelmaan: Maan povesta Käsikirjoitus ja ohjaus: Lea Froloff ja Ulla Korpela. Tuottaja: Elina Saksala. Vuosi: 2006. Lisäksi tekstilähde: Kansallismuseon nettisivut.

Ihminen ja yhteiskunta

  • Islamin vieraana

    6-osainen sarja islamista.

    6-osaisessa sarjassa professori Jaakko Hämeen-Anttila johdattaa kiehtovalle matkalle islamin maailmaan – sen historiaan, kulttuuriin, kuvataiteisiin, musiikkiin ja kirjallisuuteen sekä ihmisten jokapäiväiseen elämään. Ohjelmasarja on valmistunut v. 2003.

  • Buddhan jalanjäljillä

    Buddhalaisuus

    Buddhalaisuus ei ole kristinuskoon tai islamiin verrattavissa oleva uskonto, vaan pikemmin filosofia, joka opettaa tien korkeimman moraalisen, henkisen ja intellektuaalisen "valaistumisen" saavuttamiseen.