Hyppää pääsisältöön

Elämää kotirintamalla

Naisia jonottamassa Vako Oy:n lihamyymälään
Naisia jonottamassa Vako Oy:n lihamyymälään Petroskoissa. Kuva: Eino Nurmi/Yle. Naisia jonottamassa Vako Oy:n lihamyymälään Kuva: Yle/ Eino Nurmi Lihakauppa,kauppa,kylät,sota,kaupat

Sodan poikkeusoloissa elettiin niukkuudessa ja lähes kaikkea säännösteltiin – sokerista kumisaappaisiin. Kansa selätti pulan ja säännöstelyn korvikkeilla, mutta pula vaikutti myös terveyteen. Naisten ja miesten väliset suhteetkin muuttuivat.

Tietolaatikko

Talvisota: 30.9.1939 -12.3.1940
Jatkosota: 25.6.1941-19.9.1944
Musta pörssi: laiton salakauppa, jota käytiin jatkosodan aikana.
Kahvin kulutus: sodan aikana kahvikorviketta 1,5 kg/hlö - nykyään 10 kg/hlö.
Sokerin kulutus: sodan aikana 1 kg/hlö - nykyään 32 kg/hlö.

Kansanhuoltoministeriön tehtävä oli syyskuussa 1939 kartoittaa maan kaikki elintarvikevarastot. Tulos oli huolestuttava. Varastot kestäisivät normaalikulutuksella vain puoli vuotta. Ainoa mahdollisuus saada elintarvikkeet riittämään pidempään, oli alkaa säännöstellä kulutusta.

Elintarvikkeet kortille

Säännöstely aloitetttiin talvisodan päätyttyä. Ihan ensimmäisenä säännösteltiin tuontituotteita kuten kahvia ja bensiiniä. Kun oikeaa kahvia ei saatu, piti keksiä muita konsteja. Kahvin korviketta valmistettiin voikukan juurista ja tammenterhoista.

Myös tupakasta, sokerista ja voista oli kova kysyntä. Valtio ei halunnut, että sokeria käytetään leivonnaisiin. Näin ollen mm. pullien kuorruttaminen kiellettiin lailla.

Monenlaisia säännöstelykortteja

Kaikki eivät saaneet elintarvikkeita samaa määrää, vaan kullekin laskettiin päivittäiset, viikottaiset tai kuukausittaiset kulutusmäärät. Kansa jaettiin sukupuolen, iän ja ammatin mukaan omiin ryhmiinsä.

Kahvikorviketta saattoi saada 1,5 kiloa vuodessa. Nykyisin paahdettua kahvia kulutetaan keskimäärin 10 kiloa/hlö vuodessa. Sokerin säännöstelyannos puolestaan oli 1 kilo kuukaudessa, josta se väheni 250 grammaan eli 3 kiloon vuodessa. Nykykulutus on kymmenkertainen - keskimäärin kuluttaja käyttää sokeria 32 kiloa vuodessa.

Hidasta kaupantekoa

Jos kaupan edessä oli jono, kannatti liittyä jonon jatkoksi. Kaupanteko kesti, sillä kauppiaiden piti leikata ja liimata kortteja sekä punnita tavara. Yleensä syksyllä oli enemmän enemmän tavaraa kuin keväällä. Maaseudulla tilanne oli helpompi, sillä siellä kerättiin marjoja, viljeltiin maata ja kalastettiin. Osa toikin elintarvikkeita ja tavaraa maaseudulta kaupunkiin.

Kun kaupan tavara loppui tai annokset eivät riittäneet, turvauduttiin mustaan pörssiin. Sodan aikana ravintolat olivat auki ja niissä syöminen oli aika yleistä. Annoksensa saattoi syödä ravintolassa, missä tarjoilija leikkasi annoskortista kupongin. Olut maksettiin viljakortista.

Pula ei loppunut sodan päättymiseen. Kaikkein huonoin tilanne oli heti sodan loppumisen ja uusien alueluovutusten jälkeen vuosina 1945 ja 1946. Ensimmäisinä säännöstelystä vapautettiin kotimaisia tuotteita kuten kalat ja viljat ja seuraavaksi liha ja peruna. Viimeisenä säännöstelyssä olivat ne tuotteet, mistä aloitettiinkin eli kahvi ja sokeri. Kahvi poistui säännöstelystä lopullisesti vasta vuonna 1954 eli kymmenisen vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen.

Suomalaislasten terveys sodan aikana

Vaikka kansa elikin säännöstelykorttipinojen kanssa, niukka elintarviketilanne ei vaikuttanut kovin dramaattisesti kotirintaman terveystilanteeseen - paitsi vankeihin ja mielisairaaloiden potilaisiin.

Pahin tilanne oli vuosina 1941-1942, kun perunat loppuivat Suomesta. Kesällä 1942 tilanne korjaantui huomattavasti, koska sato oli hyvä ja Saksasta saatiin elintarvikkeita. Kaiken kaikkiaan ravintotilanne oli keskimäärin aika hyvä ja lääkäreiden vuosikertomuksissa on mainintaa siitä, että lasten terveys on hyvä ja lapset yleensä hyvin ravittuja.

Mannerheimin lastensuojeluliitto järjesti kiertäviä neuvoloita, joilla saatiin paljon tietoa lasten terveydentilasta. Etelä-Karjalassa kierteli vuonna 1942 neuvola, jossa todettiin keripukkia. Peruna oli tuohon aikaan tärkein C-vitamiinin lähde, joka ehkäisi keripukkia.

Nälkää ja sairauttakin koettiin

Suomi otti 64.000 sotavankia. Heidän majoitusolosuhteet olivat huonot ja heistä kuolikin 18.700. Yleinen kuolemasyy ei ollut nälkä, vaan infektio kuten hengitystietulehdus. Sodan aikana esiintyi myös kulkutauteja, mutta Suomi välttyi kaikkein pahimmilta epidemioilta.

Pahin kulkutauti oli kurkkumätäepidemia, joka jatkui vuoteen 1947 asti.
Kurkkumätään sairastui yli 50.000 henkeä ja jopa 3.000 kuoli siihen. Syksyllä 1943 aloitettiin valtakunnallinen siviiliväestön kurkkumätärokotus, jota tuotiin Saksasta. Keltatautia esiintyi 43.000 - 48.000 suomalaisella.

Pohjanmaalla esiintyi lavantautia, joka levisi saastuneen jokiveden välityksellä.
Syöpäläisiä kuten torakoita ja luteita oli ollut aina, mutta niistä muodostui ongelma vasta talvella 1942-1943, kun vaatetäit levisivät kulovalkean tavoin. Pilkkukuume ei päässyt leviämään siviileihin, mutta sitä esiintyi paljon sotavangeilla.

Sukupuolitautien määrä lähti sodan aikana nousuun ja varsinainen huippu saavutettiin, kun miehet palasivat sodasta. Jatkosodan aikana saatiin uusi laki, joka teki sukupuolitautien hoitamisen ilmaiseksi, mutta pakolliseksi. Tippuritapauksia olikin vuonna 1945 peräti 22.000 tapausta ja kuppaa 5000.

Kansainvälisessä vertailussa siviiliväestö selvisi sodasta varsin hyvin. Suomessa kuoli siviilejä huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Tanskassa tai Norjassa. Ehkä syy on se, ettei Suomea valloitettu.     

Kova kilpailu siipoista

Sodan jälkeen naimaikäisiä naisia oli luonnollisesti paljon enemmän kuin miehiä, joita kuoli rintamalla. Naisten kesken oli kilpailua vähistä miehistä. Sotalesket olivat hyvin nuoria, sillä osa avioliitoista oli solmitti 10 päivän naimalomilla, jonka turvin mies pääsi rintamalta hetkeksi pois. Avioliitto takasi myös sotilaan vaimolle kuukausipalkan. Monet sota ajan pika-avioliitoista kariutuivat ja avioerojen määrä nousi voimakkaasti.

Itäkarjalainen vanha nainen antaa kanalasta kananmunia sotilaalle. Kuva: Eino Nurmi/Yle.

Itäkarjalainen vanha nainen antaa kanalasta kananmunia sotilaalle. Kuva: Eino Nurmi/Yle.Itäkarjalainen vanha nainen antaa kanalasta kananmunia sotilaalle. Kuva: Eino Nurmi/Yle.
Lapselle kaadetaan maitoa. kuva: Unicef/Yle.

Lapselle kaadetaan maitoa. kuva: Unicef/Yle.Lapselle kaadetaan maitoa. kuva: Unicef/Yle.
Pieni tyttö, 9-vuotias Irma Mäkelä luovuttaa lumppukeräystuloksensa lotalle. SA-kuva.

Pieni tyttö, 9-vuotias Irma Mäkelä luovuttaa lumppukeräystuloksensa lotalle. SA-kuva.Pieni tyttö, 9-vuotias Irma Mäkelä luovuttaa lumppukeräystuloksensa lotalle. SA-kuva.
Liimapapereilla suojattuja kauppojen ja toimistojen ikkunoita Aleksanterinkadulla Helsingissä. SA-kuva.

Limapapereilla suojattuja kauppojen ja toimistojen ikkunoita Aleksanterinkadulla Helsingissä. SA-kuva.Liimapapereilla suojattuja kauppojen ja toimistojen ikkunoita Aleksanterinkadulla Helsingissä. SA-kuva.
Kengät, joiden pohja on puuta ja päällinen paperinarua. Kuva: Arja Lento/Yle.

Kengät, joiden pohja on puuta ja päällinen paperinarua. Kuva: Arja Lento/Yle.Kengät, joiden pohja on puuta ja päällinen paperinarua. Kuva: Arja Lento/Yle.

Perustuu ohjelmaan: Suomi jatkosodassa. Haastateltavat: Tietokirjailija Satu Jaatinen, lääketieten ja sosiaalihistorian tutkija Helene Laurent, Helsingin yliopiston historian väitöskirjatutkija Jenni Kirves. Toimittaja: Seppo Heikkinen. Vuosi: 2011.

Muokattu 8.11.2016: Korjattu Areena-upotus

Ihminen ja yhteiskunta

  • Islamin vieraana

    6-osainen sarja islamista.

    6-osaisessa sarjassa professori Jaakko Hämeen-Anttila johdattaa kiehtovalle matkalle islamin maailmaan – sen historiaan, kulttuuriin, kuvataiteisiin, musiikkiin ja kirjallisuuteen sekä ihmisten jokapäiväiseen elämään. Ohjelmasarja on valmistunut v. 2003.

  • Buddhan jalanjäljillä

    Buddhalaisuus

    Buddhalaisuus ei ole kristinuskoon tai islamiin verrattavissa oleva uskonto, vaan pikemmin filosofia, joka opettaa tien korkeimman moraalisen, henkisen ja intellektuaalisen "valaistumisen" saavuttamiseen.