Rita Trötschkes
Yle
Jatkosodassa taistelleet veteraanit Aarne Jänterä, Eino Salomaa, Ensio Ikonen ja Tauno Junnonen kertovat sotakokemuksiaan.
”Sotasairaalassa kädet nyljettiin, koska minulla oli 2.toisen asteen rakkulapaleltuma”.
”Hyvää jälkeä teki sinihappo”. ”Tehokkain ase oli kranaatinheitin, sillä se putosi suoraan juoksuhautaan”.
”Hurjimmat kaljaveikot rupes kiljua keittämään. Kaksi miestä tappeli keskenään ja toinen puukotti toisen kuoliaaksi”.
Aarne Jänterä (s. Laukaalla 1922) oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, kun jatkosota kesäkuussa 1941 alkoi.
Jänterän toiveena oli saada menetyt Suomen alueet takaisin. Aarne Jänterä sai aluksi partiotehtäviä ja ensimmäinen taistelukosketus oli vihollispartion häätäminen kesäkuun vaihteessa Nivan asemalle saakka. Tämän jälkeen Aarne Jänterä sai komennuksen Porin Niinisaloon reserviupseerikurssille. Hän palasi rintamalle marraskuussa 1941 ja päätyi Neuvostoliiton puolelle Porajärvelle Itä-Karjalaan.
Kovien pakkasten (-40 astetta) vuoksi Aarne Jänterän jalat ja kädet paleltuivat. Häntä hoidettiin sotasairaalassa. Lääkärin suosituksesta Jänterä siirrettiin jalkaväestä ilmatorjuntajoukkoihin, joissa vietti loppusodan ajan.
Aarne Jänterä oli Rajajoella Kannaksella, kun venäläisten suurhyökkäys kesäkuussa 1944 alkoi massiivisella tykistökeskityksellä. Hän oli loppusodan ajan Viipurinlahden rannikkopuolustuksessa. Heti kotiuduttuaan hän alkoi opiskella metsätieteitä ja valmistui metsänhoitajaksi.
Eino Salomaa (s. 1921 Kalvolassa) lähti juhannuksena junalla Lappeenrannan ja Taipalsaaren kautta Karjalan Kannakselle. Hän liittyi reserviläisjoukkueeseen, joka meni valtakunnan rajan yli 10.7.1941. Sitten seurasi asemasotavaihe ja tykistön toimintaa oli harvakseltaan. Komppanian vääpeli oli toivonut, että uudet miehet saisivat lempeän laskun sotaan. Tämä toive toteutuikin.
Seuraava siirto tehtiin 8.9. Lempaalaan rajan taakse. Hyökkäysvaiheen aikana miesten tunnelma oli hyvä, sillä silloin taisteltiin valloitetuista alueista. Eino Salomaa sai osuman kiväritulessa oikeaan ohimoon.
Elokuussa 1942 hän palasi rintamalle kaasunsuojelukomppaniaan Terijoen Käkösenpäähän. Suomalaisten vetäytymisvaiheen aikana juhannuksen tienoilla 1944 Eino Salomaa haavoittui toisen kerran kun savunheitinosasto komennettiin jälleen kerran etulinjaan. Kranaattisirpale osui olkavarteen ja sotasairaalassa häneltä lopulta amputoitiin käsi.
Marraskuun alussa 1944 hän ilmoittautui yliopistoon oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Sodan jälkeen Eino Salomaa päätyi korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallintoneuvokseksi.
Ensio Ikonen (s. 1922 Helsingissä) oli välirauhan aikana ehtinyt aloittaa lääketieteen opinnot, kun hänet sodan sytyttyä komennettiin koulutettavaksi sotatoimiin. Hänen komennuksensa alkoi varsinaisesti tammikuussa 1942 jo suomalaisten hyökkäysvaiheen päätyttyä, kun hänet siirrettiin rintamalle Terijoelle. Hän toimi etulinjan konekiväärimiehenä.
Ensio Ikonen muistaa miten hänen ryhmänsä vältti kuoleman. Korsu tärähti ja hiekkaa putosi katon lävitse lattialle. Seinän hirsi halkesi ja halkeamasta kiilsi kranaatin kärki. Miehet juoksivat nopeasti korsusta ulos. Pioneerit purkivat pian suutariksi jääneen kranaatin.
Marraskuussa1942 Ensio Ikonen komennettiin jatkamaan kesken jääneitä lääketieteen opintojaan. Opintolomaa jatkui vuoden. Suoritettuaan lääketieteen kanditaatin tutkinnon Ensio Ikonen siirtyi rintamalle lääkintätehtäviin aivan samalle rintamalohkolle, jossa hän oli ollut asemasotavaiheen aikana.
Ensio Ikonen muistaa Neuvostoliiton suurhyökkäysvaiheista sen, miten siviileihin osui. Hän sai itsekin kranaatinsirpaleesta osuman reiteen. Sodan viimeiset vaiheet Ensio Ikonen oli asemissa Tienhaarassa hieman Viipurista Suomeen päin. Sodan jälkeen hän jatkoi lääketieteen opintojaan ja toimi sisätautilääkärinä ja professorina.
Tauno Junnonen (synt. 1923 Lemillä) päätyi ensimmäiselle komennukselleen syksyllä 1942 Viipuriin siivoamaana. Keväällä1943 hänet siirrettiin Lempaalaan, mistä hänen isänsä oli juuri vapautettu rintamapalveluksesta.
Kun Neuvostoliiton suurhyökkäys käynnistyi sattui Tauno Junnonen olemaan juuri kotilomalla. Hän sai kiireellisen käskyn palata takaisin rintamalle. Seuraavaksi Tauno Junnonen siirrettiin Viipurinlahden saariryhmän puolustukseen. Jatkosodan viimeisiin taisteluihin hän osallistui Ilomantsissa.
Sodan jälkeen Tauno Junnonen palasi Lemille, mistä hän muutti Lahteen vuonna 1951 ja toimi siellä rakennusmiehenä.
Perustuu ohjelmaan: Suomi jatkosodassa. Haastateltavat: Aarne Jänterä, Eino Salomaa, Ensio Ikonen ja Tauno Junnonen. Toimittaja: Seppo Heikkinen. Vuosi: 2011.
Muokattu 8.11.2016: Korjattu Areena-upotus
