Niin sanottu mesikaste on kirvojen ja eräiden muiden hyönteisten sokeripitoista ulostetta. Kirvat erittävät sitä peräpäästään suurina pisaroina. Mesikaste on muurahaisten suurta herkkua, ja muurahaiset pitävätkin kirvoja kuin kotieläiminään.
Muurahaispesältä saattaa johtaa sadankin metrin pituinen selvä polku "kirvalaitumelle". Herkkuun muurahainen pääsee käsiksi hivelemällä kirvaa tuntosarvillaan, jolloin kirva erittää varovasti ison pisaran mesikastetta peräpäästään, niin että muurahainen saa sen helposti imaistua suuhunsa. Osan mesikasteesta muurahainen kuljettaa kotipesälle asti tuliaiseksi muille ja osan se käyttää itse.
Tämä erikoinen tapa on hyödyksi molemmille osapuolille, sillä kunnon karjapaimenten tavoin muurahaiset puolustavat muuten hyönteissyöjien edessä melko avuttomia kirvoja niiden vihollisilta.
Mesikastetta voi havaita yllättävissäkin paikoissa: Lehmusten alle pysäköidyn auton konepelti saattaa tulla puissa elävien kirvojen erittämästä mesikasteesta tahmeaksi.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu