Hannamari Hoikkala
Yle
Henna-Leena Kallio
Yle
Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.
Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.
Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.
Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen
Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.
Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.
Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.
Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.
Kiirastorstaina Jeesus vietti Raamatun mukaan viimeistä ateriaansa opetuslastensa kanssa. Aterialla hän asetti ehtoollisen, jossa leipä oli hänen ruumiinsa ja viini verensä. Tätä pidetään ensimmäisenä ehtoollisena ja kirkossa tapahtuvan ehtoollisen esikuvana.
"Kitis kiira mehtään, tulta, savua selekään!" Suomessa vanha kansa on pääsiäisviikon torstaina karkottanut pihamailta pois kiiraa, talon piirissä vaikuttavaa pahaa olentoa. Karkotuksessa käytettiin melua ja käryä, kuten kolisevia romuja ja väkevästi savuavia astioita. Kiira tulee ruotsin kielen sanasta skära, puhdistaa.
Pääsiäisen pyhäpäiviä ovat pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai ja toinen pääsiäispäivä.
Pitkäperjantaita vietetään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen muistoksi.
Kristityt järjestivät pääsiäisviikon perjantaina ristikulkueita jo 300-luvun Jerusalemissa. Kulkueet ovat vakiintuneet näkyväksi osaksi pääsiäistä useissa Suomen kaupungeissa.
Pitkäperjantai oli pitkään vakava päivä, jota vietettiin synkissä tunnelmissa: sanottiin, että jos nauroi niin, että hampaat näkyivät, teki syntiä. Päivän ikävään perinteeseen sisältyi ilmeisen laajalle levinnyt tapa piiskata lapsia, mistä on säilynyt tietoja Suomen lisäksi Ruotsista ja Saksasta. Kurittamisen mallina oli Jeesuksen kärsimys.
Lankalauantai jäi välipäiväksi pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain väliin, ja siihen liittyi paljon taikauskoa. Jeesuksen ollessa haudassa pahojen henkien uskottiin liikkuvan vapaasti. Vanhan kansan uskomuksissa perjantain ja lauantain illoilla oli vuoden uhkaavin maine.
Lauantaina tehtiin erilaisia taikoja, joilla pyrittiin torjumaan pahoja henkiä. Pohjanmaalla on poltettu tulia eli pääsiäiskokkoja tai pääsiäisvalkeita, jotta noidat eivät vahingoittaisi karjaa.
Lankalauantain iltayön perinteisiin kuului myös enteiden kuuntelu tienristeyksessä tai rakennuksen katolla: puolisoa, kuolemaa ja muita tulevia asioita yritettiin ennustaa samaan tapaan kuin uudenvuodenyönä.
Pääsiäissunnuntaina juhlitaan Jeesuksen nousemista kuolleista ja elämän voittoa kuolemasta ja pahoista voimista. Raamatun mukaan Kristus nousi haudasta juutalaisten pääsiäisjuhlan kolmannen päivän aamuna.
Laajalle levinneen vanhan uskomuksen mukaan aurinko tanssii pääsiäisaamuna ja iloitsee Jeesuksen ylösnousemusta. Nousevan auringon leikkisä tanssahtelun seuraaminen keväisin oli ollut yleistä kautta Euroopan jo ennen kuin se kytkettiin kristinuskoon.
Pääsiäisaamusta ennustettiin tulevan vuoden säätä. Vanhan kansan mukaan kirkas taivas ja selkeä sää lupasivat poutaista viljakesää, mutta pilvinen aamu tiesi sateista kesää ja huonoa viljavuotta. Uskottiin myös, että ensimmäinen pääsiäisaamuna vastaan tullut eläin kertoi, millainen luonne näkijällä oli tulevana vuonna: jos esimerkiksi näki hevosen, oli voimakas ja roteva.
Pääsiäiseen liittyvät monet erilaiset uskomukset ja taiat kertovat sen suuresta roolista, ja miten se oli ikään kuin uuden vuoden alku.
Toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, mikä vakuutti heidät siitä, että Jeesus oli voittanut kuoleman.
Pääsiäisnoidat ja virpomisloitsut: itä kohtaa lännen
Pääsiäisenä liikkeelle lähtevät pääsiäisnoidat koristeltuine pajunoksineen. Tavassa yhdistyvät itäsuomalainen, ortodoksinen virpominen ja länsisuomalainen trulliperinne.
Läntisessä Suomessa lapset ovat kierrelleet noidiksi pukeutuneina pääsiäislauantaisin jo 1800-luvulla. Perinteen tausta on 1600-luvun noitavainoissa, ja trullit ovat olleet kansan tapa tulkita kirkon noituusoppia.
Pääsiäinen on koettu hyvien ja pahojen voimien valtataisteluksi, jossa elämä voittaa kuoleman. Virpominen on palmusunnuntain perinne, jossa virpoja karkottaa pahoja henkiä ja toivottaa onnea ja terveyttä pajunoksia heiluttamalla. Virpominen viittaa myös palmusunnuntain sanomaan, jolloin evankeliumin mukaan Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa heitti hänen eteensä palmunlehviä.
Perinteinen virpomisloitsu menee näin:
Virvon varvon,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuueks,
vitsa sulle, palkka mulle!
Muniva pupu ja kukko, tiput ja kukat – pääsiäisen vertauskuvia
Pupu
Hedelmällisyyden symbolina jänis kuvaa uutta elämää. Anglosaksisissa pakanauskonnoissa palvottiin kevään jumalatarta Eastrea, Eostrea tai Ostaraa. Eostren uskottiin tulevan pääsiäisen aikaan maan päälle jäniksen muodossa ja munivan värillisiä munia.
Vanhan uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki. Sitä on pidetty vertauskuvana ylösnousseesta Vapahtajasta, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.
Sittemmin pääsiäispupu on valjastettu lelu- ja makeisteollisuuden symboliksi. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa pääsiäispupu on saanut joulupukkia muistuttavan lahjojen tuojan roolin.
Englannin easter ja saksan Oster juontuvat samasta vanhasta kevään jumalan nimestä. Ne poikkeavat monista muista eurooppalaisista kielistä, joissa juurena on juutalaisten pääsiäinen, hepreaksi pesah, esimerkiksi ranskan Pâques.
Pääsiäismuna
Kananmunat, samoin kuin kanat, tiput ja jänikset, ovat syntymän ja elämän symboleja.
Pakanauskonnoissa munan ajateltiin olevan taikakalu, jonka Eostrea-jumala munii. Vastalahjaksi tästä taikakalusta annettiin värjättyjä munia.
Yhden kristillisen tulkinnan mukaan munan kuori symboloi Vanhaa testamenttia, joka kätkee sisäänsä Uuden testamentin, jota taas symboloi munan sisus.
Keltuaisen väri on tärkeä pääsiäisen väri, vaikka munat alun perin värjättiinkin ylösnousemuksen värisiksi eli punaisiksi. Suomessa on suosittu munien keittämistä sipulinkuorien kanssa, jolloin ne värjäytyvät punaruskeiksi. Maailmankuuluja ovat Fabergén koristeelliset pääsiäismunat, joita kultaseppä Fabergé apulaisineen teki pääosin Venäjän keisariperheelle.
Tiput
Keltainen poikanen liittyy munan merkityksiin kuten kevääseen ja uuteen elämään.
Pääsiäiskukko
Kukkoa on käytetty kirkkotaiteessa valppauden ja kestävyyden vertauskuvana. Kukko on monien kirkontornien ja kellotapuleiden huipulla. Kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka oli juuri kieltänyt Jeesuksen kolmesti.
Lapsille munivassa pääsiäiskukossa on risteytynyt aapiskukko ja pääsiäispupu.
Narsissit ja liljat
Narsissi kuvaa Kristuksen ylösnousemusta, koska se kasvaa maan pinnalle eteläisemmässä Euroopassa juuri pääsiäisen aikaan. Narsissit ovat koristaneet pääsiäisen aikaa jo 1800-luvulta alkaen.
Pääsiäislilja on puhtauden ja viattomuuden vertauskuva.
Rairuoho
Suomalainen luonto ei viherrä vielä pääsiäisen aikaan, mutta nopeasti kasvava rairuoho symboloi kevääseen heräämistä. Rairuohon kasvattaminen tuli suosituksi 1960-luvulla.
Pajunkissa
Virpomisväline, jolla herätettiin nukkuvat ja karkotettiin pahat henget. Virpoja on pääsiäisen kynnyksellä tullut hakemaan palkkaansa kuten kananmunia tai muita elintarvikkeita. Pajunkissa on pohjoinen versio palmunoksista. Paju on pohjoisessa ainoa kasvi, joka itää pääsiäisen aikaan.
Suomalaiset herkuttelevat mämmillä ja pashalla – lampaanlihan suurin sesonki
Vaikka pääsiäinen oli suuri juhla, entisaikaan vain harvat pystyivät todella herkuttelemaan paaston päätteeksi: Suomessa pääsiäinen osui vuoden laihimpaan aikaan. Varastot olivat vähissä, ja pöytään raavittiin rippeitä.
Mämmi
Suomalainen pääsiäisen perinneruoka on mämmi. Se on imellytettyä ruispuuroa, joka valmistetaan ruismaltaasta ja ruisjauhoista. Muinaisesta Persiasta juontuvan mämmin suomalainen historiankirjoitus alkaa 1700-luvun Varsinais-Suomesta. Pitkän valmistusaikansa vuoksi mämmi ostetaan yleensä kaupasta. Mämmi nautitaan usein sokerin ja maidon tai kerman kanssa.
Israelilaisten pääsiäisateriaan kuului happamaton leipä. Juutalaisille hapan oli pahan vertauskuva, ja kaiken happamen poistaminen kuvasi sitä, että juhla-aterialle oli tultava vilpittömällä mielellä. Happamaton tarkoittaa pahan vallasta vapautettua. Suomalaisessa ruokavaliossa happamatonta pääsiäisleipää vastaa mämmi.
Pasha
Pasha on ortodoksisista pääsiäispöydistä levinnyt herkku. Perinteisesti sitä on valmistettu paaston ajalta säästyneistä raaka-aineista: koska maitoa oli vaikea säilyttää, se otettiin talteen rahkana.
Pasha valmistetaan rahkasta, kermasta, sokerista, kananmunasta ja voista. Pashaa voi maustaa esimerkiksi rusinoilla, sitruunamehulla ja vaniljalla.
Pääsiäislammas
Lampaanlihalle pääsiäinen on suursesonki. Silloin Suomessa syödään lähes puolet koko vuoden lampaanlihan kulutuksesta.
Pääsiäisen lammasruoka liittyy toisaalta käsitepariin Kristus – Jumalan karitsa ja toisaalta viimeiseen ateriaan, jolloin Raamatun mukaan Jeesus opetuslapsineen söi vanhan juutalaisen pääsiäistavan mukaan karitsanlihaa. Katolisissa maissa lammas on kristillinen symboli ja protestanttisissa maissa se on myös suosittu pääsiäiskoriste.
Kananmunat ja suklaamunat
Kananmunat tulivat pääsiäispöytään myös käytännön syistä. Jos talossa oli aikoinaan kanoja, pääsiäisen aikaan päivien pidetessä ja paastoamisen ansiosta munia oli ehtinyt kertyä varastoon.
Pääsiänen on nykyään suklaansyönnin sesonkiaikaa. Pääsiäiseen kuuluvat olennaisesti suklaamunat, leluja sisältäviin yllätysmunista aitoihin kuoriin valettuihin muniin.
Muita pääsiäisruokia ovat muun muassa munamaito, erilaiset lammasruoat, verimakkara ja uunijuusto.
Perinteisesti pääsiäinen on ollut Suomessa harras juhla, johon ei alkoholi ole kuulunut. Nykyisin suomalaiset ostavat pääsiäisviikolla noin miljoona pulloa punaviiniä eli miltei kaksinkertaisen määrän tavalliseen viikkoon verrattuna. Punaviiniä juodaan erityisesti lampaan kanssa.
Ortodoksien pääsiäiseen kuuluu paasto
Pääsiänen on myös ortodoksien suurin juhla.
Pääsiäiseen valmistaudutaan 40 vuorokautta kestävällä paastolla. Paaston aikana ruoka on kevyttä. Ruokapöydässä ei ole lainkaan eläinkunnan tuotteita eikä usein öljyäkään.
Suurena torstaina eli kiirastorstaina toimitetaan erityinen jumalanpalvelus. Liturgian päätteeksi piispat pesevät pappien jalat Jeesuksen esimerkkiä seuraten. Raamatun mukaan Jeesus pesi opetuslastensa jalat.
Ortodoksien pääsiäisessä munilla on paljon symbolisia merkityksiä: munia maalataan ja ystävät antavat toisilleen värjättyjä munia tervehdyksinä.
Pääsiäissunnuntaina vaihdetaan tervehdyksiä: "Kristus nousi kuolleista" ja vastataan: "Totisesti nousi."
Suomen väestöstä noin 1,1 prosenttia eli 60 000 henkilöä kuuluu ortodoksiseen kirkkoon.
Juutalaisessa pääsiäisessä muistetaan orjuudesta vapautumista
Suomen pääsiäisen taustalla on heprean sana pesah.
Myös juutalaisille pääsiäinen eli pesah on vuoden tärkein juhla ja se pohjautuu historiallisiin tapahtumiin. Juutalaiset muistavat esi-isien vapautumista Egyptin orjuudesta noin 1200 e.a.a.
Juutalaiseen pääsiäiseen kuuluu lampaan lisäksi happamaton leipä, joka yhdistetään Egyptistä pakenemisen kiireeseen: leipää ei ehditty hapattaa.
Pääsiäinen tuo esiin kristinuskon ja juutalaisuuden yhtymäkohtia. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa vanhemmasta juutalaisesta pääsiäisestä. Pääsiäisjuhlissa on sisällöllisiä ja hengellisiä yhtäläisyyksiä, kuten sovitus ja syntien anteeksiantaminen uhrin kautta.
Suomen juutalaisseurakuntien jäsenmäärä on noin 1200 henkilöä.
