Rupikonnien elämä on kiireetöntä, paitsi kutuaikana, jolloin lammikoissa käy aikamoinen vilinä.
Tietolaatikko
Rupikonna (Bufo bufo) on Suomessa rauhoitettu laji
Rupikonna, arkikielessä usein rupisammakko, on Euroopan yleisimpiä sammakkoeläimiä. Sen ruskeanmusta iho on kauttaaltaan pienten kyhmyjen peitossa, mistä se lienee saanut nimensäkin. Rupikonna on Suomen kookkain sammakko, sillä on pituutta enimmillään reilut 10 cm. Keski-Euroopassa voi nähdä jopa 20 cm:n pituisia konnia.
Vaihtolämpöinen rupikonna viettää talven horroksessa, josta se heräilee huhtikuussa. Keväällä kutuaikaan kurnuttavat konnat kerääntyvät reviireidensä lampiin ja mataliin reheviin järvenlahtiin. Rupikonnan kutu poikkea sammakon kudusta. Se on helminauhamaista, ja nauhat kiinnittyvät vesikasveihin. Nuijapäät kuoriutuvat parin-kolmen viikon kuluttua. Aikuisiksi konniksi ne kehittyvät kesän loppuun mennessä.
Rupikonnat liikkuvat yleensä öisin
Rupikonna liikkuu useimmiten verkkaisesti kävellen loikkimisen sijaan. Takajaloissa sillä on räpylät. Rupikonnan silmät ovat suuret ja valoherkät, minkä ansioista se näkee hyvin hämärässäkin. Rupikonnat liikkuvatkin yleensä öisin. Puolustautuessaan rupikonna voi erittää ihorauhasistaan lievästi myrkyllistä, maitomaista limaa.
Rupikonnia uhkaavat monet vaarat: siilit, käärmeet, kärppä ja monet petolinnut verottavat kernaasti rupikonnapopulaatiota. Niitä eivät rupikonnan välittämät myrkkyaineet haittaa. Suurin uhka on kuitenkin liikenne. Vaarat välttänyt rupikonna voi elää jopa 50-vuotiaaksi. Vanhemman rupikonnan elämä on kiireetöntä, eikä se mielellään poistu tutulta polulta.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu