Lähes koko Suomessa yleinen ulpukka viihtyy monenlaisissa vesistöissä: Se ei vieroksu kovaa pohjaa eikä veden pientä virtausta tai suolaisuutta.
Tietolaatikko
Ulpukka eli isoulpukka
(Nuphar lutea)
- lievästi myrkyllinen
- juurakko piisamin herkkua
Keltaisissa, pallomaisissa kukissa on uloimpana 4-6 pitkää verholehteä, joiden alla ovat varsinaiset terälehdet. Emi on kärsämäinen, ja myrkyllisellä ulpukalla onkin tästä syystä monta sikaan viittaavaa lempinimeä.
Piisamin herkku
Kukkavarsi voi nousta selvästi veden pinnan yläpuolelle, ja kukat houkuttelevat monia hyönteisiä vierailulle. Ulpukan kelluslehdet erottaa lumpeen lehdistä siitä, että ne ovat vihreitä sekä ylä- että alapinnalta ja niissä on selkeä pääsuoni, kun taas lumpeen lehtisuonisto on säteittäinen.
Ulpukalla on myös uposlehtiä, jotka eivät koskaan kasva veden pintaan asti. Ulpukan mehevä juurakko on mm. piisamin herkkua, ja onpa juurakoita kerätty kotieläinten ja ihmisenkin ravinnoksi.
Sarjasta Riston luontokoulu.
