Lehtopöllö on paikkauskollinen kolopesijä, joka ei lähde kotikonnuiltaan edes huonoina myyrävuosina. Se on noin variksen kokoinen.
Tietolaatikko
Lehtopöllö (Strix aluco)
- Heimo: pöllöt
- Lahko: pöllölinnut
- Pituus: 37–43 cm
- Siipiväli: 81–96 cm
- Paino: 400–800 g
Raitakuvioisesta höyhenpuvusta on kaksi värimuotoa, punaruskea ja harmaa. Ilmaston lämpenemisen myötä ruskea värimuoto on yleistynyt. Lehtopöllöllä on mustat silmät ja otsassa nokan tyvelle ulottuva selvä tumma juova .
Suomessa lehtopöllö on tulokaslaji, joka on pesinyt täällä vasta 1800-luvun lopulta alkaen. Lehtopöllö elää kulttuuriympäristöissä, esimerkiksi vanhojen talojen pihapiireissä ja peltojen laitametsissä, missä kevättalven iltoina voi kuulla lehtopöllökoiraan korkean soidinhuhuilun "huuu - hu hu-u-u-u-uuu". Lehtopöllöllä on myös naukuvia ääniä, minkä vuoksi sitä on kutsuttu kansankielessä myös kissapöllöksi.
Pesintä ja ravinto
Naaras munii kevättalvella 2–6 munaa, jotka se hautoo pesästä poistumatta. Koiras huolehtii tällöin ruokinnasta. Lehtopöllö on liikkeellä öisin ja viettää päivät metsän kätköissä tai kolossaan, jolloin vain pikkulintujen varoitusäänet paljastavat piilon.
Lehtopöllön ravintoon kuuluvat myyrät, hiiret ja muut pikkunisäkkäät. Jos näitä ei ole riittävästi, se syö myös lintuja. Pöllöjen tavoin se nielee saaliinsa kokonaisena ja oksentaa sulamattomat karvat ja luut oksennuspallona.
Lehtopöllön levinneisyysalue kattaa maan eteläosan ja rannikkoseudut Vaasa-Joensuu linjalle asti. Pääosa kannasta elää kuitenkin hieman etelämpänä.
Perustuu ohjelmiin: Riston luontokoulu ja Minna Pyykön maailma
