Pyörii kuin pöllön pää... Iso, pyöreä pää ja eteen napittavat suuret silmät, sellainenhan pöllö on.
Pöllöt ovat yöelämään sopeutuneita petolintuja. Ne eivät kuitenkaan kaikki ole aktiivisia vain pimeässä. Monet lajit ovat nimenomaan hämärän lintuja ja jotkut pöllölajit ovat liikkeellä koko valoisan ajan.
Usein luullaan, että pöllöt pystyvät pyörittämään päätään täyden kierroksen, 360 astetta, mutta luulo ei pidä paikkaansa. Höyhenpeitteen tuuheus ja pyöreys johtavat myös harhaan. Pöllöjen ruumis on huomattavasti pienempi kuin mitä ulkonäkö antaa ymmärtää.
Suurin Suomessa pesivä pöllölaji on huuhkaja, pienin vain punatulkun kokoinen, myös pikkulintuja saalistava varpuspöllö. Pöllöt ovat pääasiassa paikkalintuja, mutta huonon ravintotilanteen vuoksi ne voivat lähteä vaeltamaan. Varsinkin alhaiset pikkunisäkäskannat ja paksu lumipeite ovat pöllöille hankala yhdistelmä.
Myyräkannan merkitys pöllöille
Useimpien pöllöjen ruokavalio koostuu lähes yksinomaan pikkunisäkkäistä eli myyristä, päästäisistä, hiiristä ja rotista. Pöllöjen lisääntyminen onkin sidoksissa pikkunisäkkäiden kannanvaihteluihin. Hyvinä "myyrävuosina" pöllöt saavat suuria poikueita, huonoina vuosina ne saattavat olla kokonaan pesimättä.
Ravinnon sulamattomat osat, karvat ja luut, pöllöt oksentavat takaisin pitkulaisina pötkylöinä, oksennuspalloina. Usein pöllöjen vakioistumapaikkojen alta löytää kasapäin vanhoja oksennuspalloja, joista pystyy määrittämään ravinnoksi käytettyjä lajistoakin.
Sarvipöllö ja suopöllö ovat muuttolintuja, jotka lähtevät syksyllä etelään. Keväisin ne palaavat Suomeen ja etsiytyvät mieluusti alueille, joilla on myyriä.
Pimeässä saalistaminen
Pöllöjen näkökykyä on usein liioiteltu. Ehkä on oletettu, että hämärässä saalistaessa pitäisi olla todella hyvä näkö ja kuulo. Lehtopöllöstä saadut tulokset viittaavat siihen, että pöllöt näkevät pimeässä vain lievästi paremmin kuin ihmiset. Pöllöt ovat kuitenkin harjaantuneet selviytymään pimeässä.
Pöllöjen kuulo on kutakuinkin verrattavissa nuoren ihmisen kuuloon. Muihin tutkittuihin lintuihin verrattuna pöllöillä on hyvä kuulo. Erityisesti metsissämme yöllä saalistavien pöllöjen ulkokorvat ovat epäsymmetriset, hieman eri tasossa toisiinsa nähden. Naamakiehkuran ja korvan takusen höyhenys ohjaavat paraboloidin tavoin ääniä korviin. Pöllöt kuulevat paljon muita lintuja paremmin erityisesti korkeita äänitaajuuksia. Tästä on suurta apua pikkunisäkkäiden saalistamisessa. Sysipimeinä talviöinäkin pöllöt iskevät tarkasti hangen alla liikkuvaan saaliiseen.
Pöllöjen lento on äänetöntä. Se johtuu höyhenten ja sulkien nukkamaisesta reunasta. Äänettömyydestä on paljon hyötyä pimeällä saalistaessa. Siipien havina voisi varoittaa saalista ja näin pöllö jäisi ilman ateriaa.