Kaakkuri oli ennen rauhallisten erämaiden lintu. Nyt se, kuten niin monet muutkin lintulajit, on paikoin sopeutunut yllättävän hyvin ihmisen läheisyyteen.
Kaakkuri (Gavia stellata)
- Heimo: kuikat
- Lahko: kuikkalinnut
- Pituus: 55-67 cm
Taivaalta kuuluu tuttu kaakatus, kun läheisen lammen kaakkuri ilmoittaa paluustaan. Äänestä ei voi erehtyä. Sen kuullessaan on pakko haravoida katseella taivasta ja etsiä äänen aiheuttaja. Huhtikuu on edennyt loppupuolelleen ja kaakkuri käy tarkistamassa pesälammen jäätilanteen.
Pesintä
Kaakkuri pesii harvalukuisena koko maassa aina etelärannikolta Tunturi-Lappiin. Linnut hakeutuvat pesimäalueilleen huhtikuun loppupuolelta kesäkuun taitteeseen sitä mukaa kuinka pienet metsäjärvet ja suolammet aukeavat.
Toukokuun lopulla, kesäkuun alussa kaakkuri munii tavallisesti kaksi munaa, tumman ruskeita ja mustapilkkuisia. Pesä on vaatimaton painanne soistuneella rannalla lähellä vesirajaa, sillä ruumiin takaosassa sijaitsevien jalkojen vuoksi kaakkuri on kömpelö liikeissään maalla. Pesästä pitää päästä nopeasti ja äänettömästi veteen.
Yhä useammin kaakkurin pesä on lintuharrastajien tekemällä pesälautalla. Turpeella peitelty lautta on ankkuroitu pohjaan muutaman metrin etäisyydelle rannasta, suojaan maapedoilta. Kaakkurille se tuntuu kelpaavan hyvin.
Ravinto
Kuukauden haudonnan jälkeen poikaset kuoriutuvat ja ovat emojen huollettavina pari kuukautta. Kaakkurin pääravintona on kalat, ja kun pesä on usein täysin kalattomankin lammen rannalla, syötävää pitää hakea kauempaa. Kaakkurit käyvätkin kalassa jopa kilometrien päässä suurten järvien selkävesillä.
Silmälläpidettävä
Kaakkurin ja kuikan kalastusta pidettiin aikanaan petolintujen ja suurpetojen tapaan niin haitallisena kilpailuna ihmiselle, että niistä maksettiin tapporahaa. Lajit rauhoitettiin vuonna 1962.
Tällä hetkellä kaakkurien pesivä parimäärä on 1500-2000. Viimeisessä uhanalaisuustarkastelussa kaakkuri luokiteltiin edelleen silmälläpidettäväksi lajiksi.
Perustuu ohjelmaan: Ekolokero