Villistä peurasta puolikesyksi kotieläimeksi muuntunut poro on paljon muutakin kuin joulupukin ajopeli.
Tietolaatikko
- Poron kantamuoto on peura (Rangifer tarandus), erityisesti tunturipeura (R. tarandus tarandus)
- Kuuluu märehtijöihin, joten sillä on neljä mahaa
- Urosporoa kutsutaan hirvaaksi ja naarasporoa vaatimeksi
- Kesällä porojen kiusana on hyttysten runsaudesta aiheutuva räkkä
Porot ovat kesyyntyneet ihmisten hoitoeläimiksi alun perin villeistä peuroista. Porot ovat märehtijöitä ja ne joutuvat talviaikaan kaivamaan ravintonsa, esimerkiksi jäkälää, heinäkasveja ja varpuja, jopa metrin syvyisestä hangesta. Vanhojen metsien kuusikoissa ne syövät mielellään myös puissa kasvavaa luppoa.
Porot ovat ainutlaatuisia hirvieläinten joukossa siksi, että molemmilla sukupuolilla on sarvet. Hirvaan, sarvissa voi olla jopa 44 piikkiä. Sarvet kasvavat vauhdilla ja vaihtuvat vuosittain. Hirvaat pudottavat sarvensa syksyllä kiiman, rykimän, jälkeen. Vaatimilla, sarvet pysyvät aina kevääseen saakka.
Hyvin lämpöä eristävän turkkinsa ansiosta poro kestää hyvin pohjoisen kylmät talvet.
Poro ja ihminen
Poronhoito mielletään perinteiseksi saamelaisten elinkeinoksi, mutta Suomen poronhoitoalue on kuitenkin paljon Saamenmaata laajempi. Sen pinta-ala on 36% koko maan alasta etelärajan seuraillessa Oulun pohjoispuolelta Kiiminkijokea itään Hyrynsalmelle. Tosin lounaassa Kemi, Tornio ja Keminmaa eivät kuulu poronhoitoalueeseen.
Poronhoitoalueella porotalous tarjoaa työtä ja toimeentuloa. Suurella osalla poronomistajista on kuitenkin myös muita toimeentulon lähteitä.
Poro on ollut kautta aikanaan oivallinen kulkuneuvo tiettömillä kairoilla ja sen nahasta, sarvesta ja luusta saa monenlaista käsityömateriaalia.
Suurin osa poroista, etenkin urosvasat, teurastetaan jo reilun puolen vuoden ikäisinä. Taloudellisesti liha on poronomistajille tärkeämpi tulonlähde kuin sivutuotteina saatavat käsityömateriaalit.
Porokantoja hoidetaan aktiivisesti, mutta porot kuitenkin laiduntavat vapaina. Suurin sallittu poroluku Suomessa on vähän yli 200 000 poroa.
Poronhoidon uhkia
Kaikella on puolensa. Rajusti kasvanut matkailu kuluttaa ja voimaperäinen metsätalous hakkuineen heikentää ja pienentää poronhoitoalueen laidunmaita.
Myös porokolarit ovat lisääntyneet liikenteen vilkastumisen myötä. Vuosittain poronhoitoalueella sattuu noin 4000 porokolaria.
Petokantojen kasvukin puhuttaa. Suurpetojen tappamiksi kirjattiin vuonna 2011 yli 3000 poroa.
Perustuu ohjelmaan: Suomen luontoa ja eläimiä. Tekijä: Kari Hautanen/Artvision Oy.
