Stendhalin syndrooma, hurmioituminen taideteoksen edessä, ei ole selkeä lääketieteellinen diagnoosi. Mutta kiehtova ja monitasoinen kokemus se on.
"Siellä, rukousjakkaran porrasaskelmalla istuen, pää takakenossa ja lukupulpettiin nojaten, jotta voisin katsella kattoa, Volterranon sibyllat antoivat minulle ehkä väkevimmän mielihyvän, minkä maalaus on minulle koskaan antanut, ylevän kauneuden mietiskelyyn syventyneenä, minä näin kauneuden läheltä, minä ikäänkuin kosketin sitä. Olin päässyt sille tunteiden tasolle, jolla kuvataiteen antamat taiteelliset tuntemukset kohtaavat intohimoiset tunteet. Kun tulin ulos Santa Crocesta, minulla oli sydämentykytystä, jota Berliinissä kutsutaan hermoiksi. Elinvoimani olivat uupuneet ja pelkäsin kaatuvani kävellessäni."
Stendhal 26.9.1811
Firenze, 1800-luku
Stendhal, oikealta nimeltään Henri Beyle, oli nuori ranskalainen sotilas, joka haaveili rakkaudesta ja halusi kirjailijaksi ja josta myöhemmin tulikin kirjailija. Kokemuksensa firenzeläisessä kirkossa hän kirjasi ensin päiväkirjaansa ja myöhemmin julkaisi.
Kokemus ei ehkä ole arkinen siinä mielessä, että olisimme sen kaikki kokeneet, emmekä ainakaan usein, mutta varmasti sen kaikuja olemme aavistelleet viehättyessämme jostain taideteoksesta. Kyse on Stendhalin syndroomasta eli hurmiosta taiteen äärellä.
Firenze, 1970-luku
1970-luvulla Stendhalista kiinnostui firenzeläinen lääkäri Graziella Magherini. Hänen mieltään olivat jo pitkään askarruttaneet vastaanotolle tuodut turistit, jotka olivat Firenzen taidekohteissa saaneet voimakkaan kohtauksen, johon liittyi pyörtymistä, itkukohtauksia jopa ohimeneviä psykoottisia sekavuustiloja.
Magherini nimesi oireet Stendhalin syndroomaksi.
Mitä Stendhalille tapahtui?
Kirjailija, taidehistorioitsija Anna Kortelainen on kirjoittanut aiheesta kirjan Hurmio. Mitä Stendhalille tapahtui Santa Crocen kirkossa 26.9.1811?
– Nuori mies koki voimakkaan liikutustilan jonka sai aikaan kuvataide. Hän oli yksin ja lankesi polvilleen eikä voinut ymmärtää,mikä häneen oli iskenyt.
Mitkä olivat ne maalaukset, jotka tekivät näin suuren vaikutuksen?
– Ne olivat aika vähän tunnetun italiaisen Volterranon kattomaalauksia, jotka esittivät sibylloja, antiikin ennustajia. Arvoituksellisia naisia, joiden katse suoraan silmiin sai tämän nuoren miehen aivan raiteiltaan.
Sairaskohtauksia taiteesta?
Kortelainen kiinnostui Stendhalin syndroomasta L. Onervan romaanin ansioista.
– Vuosia sitten tutkin hysteriaa kulttuurisena ilmiönä ja siinä yhteydessä törmäsin L. Onervan romaanissa Mirdja tällaiseen merkilliseen kohtaukseen, jonka Onerva sijoitti eurooppalaiseen taidemuseoon. Se jäi kaivelemaan minua: miten taide voi aiheuttaa sairaskohtauksen?
– Jäin miettimään, että tästä vielä joskus kirjoitan kirjan. Lapsena tykkäsin kovasti kotilääkärikirjoista ja niiden kuvituksesta. Ajattelin, että voisin kirjoittaa lempeästi satiirisen kotilääkärikirjan, joka kuvaa tätä hurmioitumisen ihmettä.
Stendhalin syndroomassa taideteos laukaisee katsojassa odottamattoman ja hallitsemattoman liikutustilan, vie jalat alta ja nostaa esiin hyvin voimakkaita tunteita. Osa potilaista kokee jopa psykoottisia oireita, osalle taas kokemus on pelkästään hieno ja myönteinen.
Vastaavalta kuulostavia matkasairauksia ovat Jerusalemin ja Pariisin syndroomat, joiden oireet voivat olla samankaltaisia.
Epävirallinen diagnoosi
Syndrooma ei ole virallisesti sairaus eikä sen kokemista ole onnistuttu laboratoriossa todistamaan.
– Se on täysin mahdotonta. Se olisi sama kuin, jos vietäisiin ihminen laboratorioon ja sanottaisiin, että nyt sinun tulisi kokea rakastuminen ensisilmäyksellä, ole hyvä. Ei siis ole olemassa tietoa siitä, mitä ihmisessä silloin tapahtuu.
Stendhalin elämää ja sairaushistoriaa sen sijaan on tutkittu. Kohtausta on selitetty Stendhalin syfilis-tartunnalla, Stendhal itse epäili, että outo silmäsairaus olisi tuonut kyyneleet hänen silmiinsä.
Viisasta hulluutta? Migreeniä? Kosketus jumalaan?
Kortelainen halusi asiasta useamman mielipiteen ja kokosi kirjaansa fiktiivisen, mutta nimekkään hoitotiimin, johon kuuluivat mm. Sigmund Freud, Platon, ja Hildegard Bingeniläinen.
– Selitys riippuu tietysti vastaajan maailmankuvasta, Kortelainen sanoo. – Platonille tällainen lankeaminen loveen on palaamista muinaisten jumalien aikaan, viisasta hulluutta, Teresa Avilalaiselle kosketus jumalaan, Hildegard Bingeniläiselle eräs migreenin muoto.
– Vastausten kirjo kertoo, että meidän on hyvin vaikeaa selittää sellaista elämystä, joka ylittää meidän oman ymmärryksemme. Miten selittää se, että joku musiikki saa kyyneleet silmiin, siis tietyt sävelet tietyssä järjestyksessä? Siinä ei ole periaatteessa mitään järkeä, sitä on hankala selittää toiselle ihmiselle ja silti se on erittäin totta.
Mikä aiheuttaa kohtauksen?
Kortelainen tutki myös muita potilaita: kirjallisuuden henkilöitä, historiallisia hahmoja ja meidän aikamme suomalaisia. Kohtauksia aiheuttaneita teoksia ovat sekä suurten renessanssi- ja barokkimestareiden työt että aivan abstraktitkin teokset.
Voiko mikä tahansa taideteos tuottaa kohtauksen? Kortelainen löytää teoksista joitakin yhteneviä linjoja.
– Usein niillä on taidehistoriallinen painolastia, mutta myös seksuaalinen vire... ei suinkaan aina, täysin abstraktikin maalaus voi aiheuttaa voimakkaan kokemuksen, mutta joskus aistii, että ahaa, tällä ihmisellä on jotain käsittelemättömiä asioita omassa seksuaalisuudessaan.
– Ja silloin se taideteos jollain yksityiskohdallaan koskettaa juuri siihen kohtaan, ihminen ei ehdi vetää panssareitaan kiinni vaan tunteet nousevat pintaan.
Kortelaisen mukaan selitys voi löytyä myös kokijan menneisyydestä ja elämäntilanteesta.
– Tuntemuksen taustalla saattaa olla voimakkaita heltymyksen ja surun tunteita. Eräs potilas kertoi, että hän ymmärsi vasta italialaisen mestarin Neitsyt Maria -teoksen edessä, että hän todella oli menettänyt aviomiehensä kuoleman kautta lopullisesti. Toisaalta hänen tyttärensä oli pian synnyttämässä uutta elämää. Oli ollut kuolemaa, oli tulossa syntymää, ja hän tarvitsi sen maalauksen ymmärtääkseen ja itkeäkseen.
Liian henkilökohtaista
Ihmisten tarinat tekivät Kortelaiseen suuren vaikutuksen. Moni kertoi kokemuksestaan ensimmäistä kertaa.
– Usein oli kyse suurten tunteiden paljastamisen häpeästä ja pelosta, että kuulija ei ymmärrä mistä on kysymys. Että jos syntyykin vaivautunut hiljaisuus, "jaaha, aiotko vielä toistekin mennä Roomaan". Ujous on ymmärrettävää, ei ihminen halua jakaa tärkeää asiaa sellaisen kanssa, joka ei oikeastaan haluakaan ymmärtää.
Kuulutko riskiryhmään?
Potilaista tiedetään, että he yleensä ovat 20–40-vuotiaita. Heistä kolmasosa on miehiä, he ovat usein opiskelijoita, yrittäjiä, freelancereita, opettajia, sivistyneitä, yleensä eivät itse taiteilijoita. Pohjoisen asukkaat tuntuvat olevan Italiassa erityisesti vaaravyöhykkeessä.
Mikä sitten on edellytys Stendhalin syndrooman kokemiselle?
– Ehkä se, ettei etukäteen vaadi elämyksiä joltain matkalta tai ajanjaksolta. Tällaista kokemusta ei voi tilata eikä ostaa, mikään elämysteollisuus ei voi tarjota sitä maksua vastaan. Tarvitaan herkkyyttä, vastaanottavaisuutta, ennakkoluulottomuutta, halua seikkailla, halua tehdä hyödyttömiä asioita, niin kuin matkustella, hakea vaikutelmia, lueskella.
– Me suomalaiset koemme suuria elämyksiä helpoimmin ehkä luonnossa. Ja luontohan meillä on aina käden ulottuvilla.
Syndrooman hoito-ohjeet?
– Jos kuuluu niihin onnellisiin, jotka saavat kokea jotain niin voimakasta, niin ei pidä pelästyä, vaan ajatella, että nyt minä olen kohdannut sen. Ja kun se on ohi, kehoitan kirjoittamaan muistiin kaiken. Kokemuksen haluaa muistaa ja se kannattaa jakaa jonkun vastaanottavaisen ihmisen kanssa.
Vaan miten kävi Stendhalille, joka antoi syndroomalle nimensä?
– Voi sitä leuhkaa nuorta miestä, ura kaatui Napoleonin mukana, Kortelainen kertoo. – Hänestä tuli harmaa virkamies, joka söi epäterveellisesti eikä totellut lääkärinsä ohjeita. Hän ei myöskään koskaan löytänyt elämänsä rakkautta.
– Mutta onneksi hän kirjoitti. Se lohduttaa meitä; tiedämme että hän oli onnellinen kirjoittaessaan ja hän jäi myös lääketieteen historiaan.
Koonnut: Raili Löyttyniemi
Perustuu ohjelmaan: Oudot tunteet Toimittaja: Ilona Ikonen
Edit 6.6.2017: korjattu kirjoitusvirheitä ja muutettu otsikkoa
