Sini Sovijärvi
Yle
Pariisin jouluvalaistus on maailmankuulu ja kokemisen arvoinen, mutta idyllinen ranskalaisjoulu on alueellinen ja pienimuotoinen. Perinteiset markkinat ja Saint Nicolas eli Pyhä Nikolaus tuovat vanhanajan tunnelman Koillis-Ranskaan. Strasbourg joulutoreineen on julistautunut Euroopan viralliseksi joulukaupungiksi, eikä tunnelmaa puutu varsinkaan, jos pikkupakkanen sattuu hopeoimaan vanhan kaupungin sadunomaista arkkitehtuuria.
Elsass – joulutorien ja joulukuusien koti
Koillis-Ranskan kaupungeissa on vanha, vankka joulumarkkinaperinne. Elsassin (Alsace) pääkaupungin, Strasbourgin joulumarkkinat, maakunnan omalla kielellä "Christkindelsmärik" (Jeesus-lapsen markkinat) aloittivat joulunaluskaupan jo 1570. Tunnelmallisilla toreilla ja aukioilla (place Broglie, place de la Cathédrale, place du Corbeau) kodikkaat kojut uhkuvat värikylläisiä joulukoristeita: taidokkaita kuusenkoristeita, lasipalloja, köynnöksiä ja kransseja, mehiläisvahakynttilöitä ja perinnekäsitöitä.
Joulumarkkinoiden myyntiperinteeseen kuuluvat erilaiset seimihahmot (santons), jotka Elsassissa tehdään usein puusta. Seimestä (la crèche) on Koillis-Ranskassa vaikutteita Saksan puolelta, jossa puusta tehdyt, nukkemaiset hahmot ovat suosittuja. Myös itse seimiä on monia eri malleja.
Kojujen nostalgiset, vanhanajan lelut, puuhepat ja sotilasnuket muistuttavat kävijöitä satukirjoista, joita löytää torivarsien tunnelmallisista kirjakaupoista. Elsassissa satuperinne on vankka.
(Videoista voi valita oikeassa alanurkassa olevasta txt-täpästä suomenkielisen tekstityksen tai version ilman tekstitystä.)
Jos Elsassissa liikkuu joulun tienoilla, ei Strasbourg suinkaan ole ainoa kohde. Lähes joka paikkakunta sonnustautuu jouluun värikkäin markkinoin. Viinireitin varrella sijaitsevat pittoreskit kylät ja kaupungit ovat taiturimaisia joulun rakentajia (Colmar, Riquewihr). Markkinoilla jouluiset tuoksut kutittavat nenää ja herkkukojut houkuttavat antimillaan. Tarjolla on alueen omia, maukkaita piparkakkuversioita (pain d'épices), pretseleitä (suolaisia leipurinrinkeleitä), konvehteja, nougaata, suklaata, karamelloituja omenia, tikkareita, namusia vanhanajan käärepapereissa... Menneiden aikojen tunnelma on markkinoiden avainsana.
Kylmällä on mukava nauttia mukillinen paikallista glögiä eli höyryävän kuumaa, mausteista viiniä (vin chaud), joka syntyy punaviinistä ja kunkin makuun sopivasta mausteyhdistelmästä (kanelia, neilikkaa, inkivääriä, kardemummaa, tähtianista), appelsiinista ja sokerista. Versioita on paljon. Ranskassa sitä tarjoillaan ulkosalla, esim. joulumarkkinoilla.
Ranskalainen kanelinen punaviinigögi - vin chaud cannelle
75 cl punaviiniä (Côtes du Rhône, Gamay)
75 cl de vin rouge (Côtes du Rhône, Gamay)
125 grammaa sokeria
125 grammes de sucre
appelsiini
une orange
mausteita: kaksi kanelitikkua, kolme neilikkaa , kymmenen mustapippuria ja tähtianista
épices : deux bâtons de cannelle, trois clous de girofle, dix grains de poivre noir et une étoile de badiane (anis étoilé)
Hauskana lisukkeena voit laittaa myös muita mausteita: inkivääriä, katajanmarjaa, kardemummaa
En bonus, vous pouvez ajouter d’autres épices : gingembre, genièvre, cardamone
Tee näin:
Kaada viini kattilaan
Kuumenna viini, johon olet laittanut tähtianiksen, mutta älä anna kiehua.
Kuori appelsiini ja ota kuoret talteen.
Lisää 125 grammaa sokeria, kaksi kanelitankoa, kolme neilikkaa, mustapippuri ja appelsiinin kuori ... ja muut mausteet, jotka olet halunnut lisätä.
Anna muhia miedolla lämmöllä 20 minuuttia, älä aivan anna kiehua.
Siivilöi.
Kanelinen viiniglögi on valmis, voit tarjoilla sen kuumana!Les étapes :
Versez le vin dans une casserole
Faites-le chauffer sans le laisser bouillir avec l’étoile de badiane
Récupérez le zeste de l’orange
Ajoutez les 125 grammes de sucre, les deux bâtons de cannelle, les trois clous de girofle, les grains de poivre noir et les zestes d’orange et les autres épices que vous avez choisi d’ajouter
Continuez de le faire chauffer jusqu’au frémissement sur feu doux pendant vingt minutes
Filtrez à l’aide d’une passoire
Et voilà, la recette de Vin Chaud Cannelle est terminée, vous pouvez le servir bien chaud !
Joulukuusi – vanha Paratiisin puu – tuodaan taloihin hyvissä ajoin
Toreilla myydään myös muhkeita joulukuusia (sapin de Noël), joilla tällä seudulla on oma, historiallinen tarinansa.
Monissa kodeissa pystytetään koteihin jo Saint Nicolas'n päiväksi joulukuusi, joka on viljeltyä, kestäväneulasista laatua, johon ollaan erikoistuttu varsinkin Belgiassa ja les Vosges'in vuoristoseudulla. Joulukuusi on ollut yleinen ranskalaisissa kodeissa vain satakunta vuotta. Sen julkinen käyttö aloitettiin ensimmäiseksi juuri Elsassissa, jo 1500-luvulla, joulutorien juurtuessa alueen kyliin ja kaupunkeihin. Tuolloin oli tapana rakentaa Edenin puutarhaa esittävä asetelma kirkkojen edustalle. Paratiisin puuta symboloiva, punaisin omenoin koristeltu, ikivihreä puu - näillä seuduilla kuusi - muotoutui pikku hiljaa joulukuuseksi, joka haluttiin kantaa iloksi myös sisään koteihin. Elsassista on vahva kuusiperinne kulkeutunut myös Pohjoismaihin.
Ranskalaiskoti koristellaan jouluksi muillakin ikivihreillä oksilla, erityisesti mistelin (le gui) ja piikkipaatsaman (le houx) oksin. Mistelin alla on lupa suudella keskiyöllä uudenvuodenaattona. Piikkipaatsama eli orjanlaakeri on Kristuksen symboli. Molempien kasvien sanotaan tuovan onnea.
Saint Nicolas – lahjat tuova suojeluspyhimys – kiertää komeasti jo 6. joulukuuta
Ensimmäinen joulunajan kohokohta on Saint Nicolas'n päivä 6. joulukuuta. Sitä vietetään näyttävin kulkuein Lothringenin (Lorraine) maakunnassa, Nancyn kaupungin vanhassa keskustassa. Tähän on erityinen syy, koska Saint Nicolas - Pyhä Nikolaus on ollut Lothringenin maakunnan ja Nancyn kaupungin oma nimikkopyhimys vuodesta 1477. Tarujen ja yhä elävän perinteen mukaan Saint Nicolas – alun perin myös lasten suojeluspyhimys – tuo lapsille lahjat "lasten yönä", 6. joulukuuta ja sujauttaa ne lasten varta vasten esille jättämiin kenkiin tai sukkiin. Koska Nikolaus kulkee aasilla, tällekin uskolliselle kantajalle jätetään heiniä tai muuta syötävää, jonka vastineeksi yön aikana ilmestyy karamelleja tai herkkua kiitokseksi. Kulkueissa Saint Nicolas kantaa joulun symboleja appelsiineja ja piparkakkuleipää, joita hän jakaa ihmisille.
Ranskalaisen oman vanhan perinteen mukaan lahjojen tuoja ei siis ole Joulupukki, jonka ranskalaislapset toki myös tuntevat. Koillis-Ranskan kouluissa ja tarhoissa vierailee edelleen Saint Nicolas, joka tuo myös lahjat, ainakin pienimmille jo joulukuun alussa. Seuranaan hänellä saattaa olla ikävämpi hahmo, vitsakimppua kantava ja usein nokinaamainen le Père Fouettard (Piiskaukko), jonka tehtävänä on muistaa lapsia, jotka eivät ole olleet kilttejä. Tehokkaannäköinen hahmo yleensä herättää kauhunomaista hupia ja uteliaisuutta lapsilaumoissa...
Sama perinne heijastuu myös maantieteellisiin lähinaapureihin eli Benelux-maihin ja Saksan puolelle. Sielläkin tuttu pyhimys saattueineen tervehtii lapsia.
Jouluyönä lahjat tuo Joulupukki tai Jeesus-lapsi
Joulukuun alun lahjat eivät jää ainoiksi. Jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä Joulupukki (Petit Papa Noël, le Père Noël) tai Jeesus-lapsi (l'Enfant Jésus), kulkee jättämässä lahjat kuusen alle tai kenkiin, jotka lapset ovat sitä varten asetelleet toivorikkaina esille. Ranskalaislasten joululaulusuosikki on nimeltään "Petit Papa Noël".
Jouluyönä on tapana, ainakin osalla perheestä, käydä messussa. Hetki on juhlava, kaikkia yhdistävä. Joulun sanomaa mietitään hyvissä ajoin rakentamalla kotiin kaunis seimi (une crèche), jonka hahmojen (santons) tekemiseen tai täydentämiseen lapset saavat osallistua. Kouluissa ja tarhoissa askarrellaan seimiä ja rakennetaan lisäksi vielä suuri seimi eteisaulaan. Provencen maakunnan seimet ovat erityisen taiturimaisia ja lähestyvät tyylissään Espanjan ja Italian seimentekoperinnettä.
Seimiä voi ihailla myös kirkoissa ja julkisilla paikoilla. Joulukuiset sunnuntaikävelyt suuntautuvat usein ihailemaan seimitaideteoksia, joita lasten ihmetyksestä loistavat silmät tutkivat innokkaasti. Seimirakennelma on mainio tapa kertoa lapselle joulun tarina, sen ovat katoliset maat ymmärtäneet jo kauan sitten ja kaunis perinne tekee tuloaan myös meille. Seimiperinteitä on perheissä paljon ja ne yksilöityvät, mutta monissa kodeissa seimeen laitetaan Jeesus-lapsi vasta jouluaattona.
Hulluina halkoon – jouluaterian kruunaa "jouluhalko"
Tärkeintä Ranskassa lienee aina ateriointi, myös jouluna (huom. reseptejä artikkelin lopussa). Perinteet vaihtelevat suuresti alueittain, mutta yleensä joulupöydissä on siipikarjaa (volaille) – joko kalkkunaa (de la dinde), syöttö- eli salvukukkoa (du chapon), ankkaa (du canard) tai hanhea (de l'oie). Jouluaterian alkuun sopii hanhenmaksa (le foie gras), savulohi (le saumon fumé), joka useimmiten on kotoisin Irlannista) tai osterit (les huîtres). Pääruokana nautitaan perinteinen kalkkuna tai salvukukko, kastanjoita ja tuoreita tryffeleitä. Sitten kannetaan pöytään raikasta salaattia ja juustotarjotin (plateau des fromages). Pitkin matkaa ateriaa siivittävät hyvät viinit.
Lopulta kaikkien huomion vie aitoranskalainen jälkiruoka, "jouluhalko" – la bûche de Noël. Sananmukaisesti bûche on poltettava takkapuu eli halko, klapi. Viimeistään tässä vaiheessa laseissa helmeilee samppanja (le champagne), joka sekin on kotoisin koillisesta, Champagnen maakunnasta.
Ennen vanhaan poltettiin yksittäinen, kunnon halko huolellisesti takassa joulun ja uudenvuoden jälkeen. Tuhka kerättiin talteen ja sitä säilytettiin vuoden ajan. Se suojeli taloa ukkosten tuhoilta ja varmisti hyvän sadon. Pariisilaisleipurit keksivät muotoilla jouluhalon kauniiksi kakuksi noin sata vuotta sitten. Halko on pitkulainen kakku, jonka kuorrutus jäljittelee puun kuorta ja koristeet muistuttavat talvista metsää, jossa saattaa näkyä myös eläinhahmoja ja halonhakkaaja. Alkujaan halkokakku tehtiin lähes kokonaan suklaasta, voista ja kermasta, mutta nykyään niitä tehdään kaikenmakuisia.
Loppiainen on kotiväen kuninkaallisten juhlaa
Seimen Itämaan tietäjät (les Rois Mages) odotuttavat jo loppiaista (l'Épiphanie), johon liittyy hauska, perhettä ja pöytäkuntaa, tai työpaikan yhteisöä ilahduttava perinne.
Loppiaisaterian päätteeksi – tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina kotipiirissä tai työpaikoilla perinteisesti 6. tammikuuta – nautitaan galettia (la galette) eli ohuehkoa, kakkupohjan näköistä piirasta, joka on tehty lehtitaikinasta. Sisään on leivottu mantelia ja kermaa. Kakkuun on piilotettu "papu" (une fève) eli pikkuruinen, tavallisesti posliinista tehty hahmo. On tapana sanoa, että "nyt kuninkaalliset arvotaan" (on tire les rois). Perheen nuorin kömpii ruokapöydän alle ja ilmoittaa sieltä, missä järjestyksessä kakkupalat jaetaan.
Se, joka löytää kakkupalastaan pavun eli posliinihahmon, kruunataan kuninkaaksi tai kuningattareksi kruunulla, joka on tehty kullatusta pahvista. Kruunu – tai kaksi, jotta kruunattu voi valita itselleen puolison – tulee leipurin lahjana loppiaisgaletin mukana, mutta se voidaan askarrella kotona itsekin.
Ranskalainen jouluateria - reseptejä ja vinkkejä
Ranskalainen joulupäivän lounas on joulupyhien kohokohta. Alueellisista eroista huolimatta hanhenmaksa, savulohi, kalkkuna, juustot sekä jälkiruokana jouluhalko kuuluvat perinteiseen pöytään, jota voidaan muutoin muunnella mielin määrin.
Ranskalaiseen jouluun kuuluu suuri herkuttelu perheen parissa. Joulun pääateria on joulupäivän lounas, ja silloin ei säästellä! Ranskalainen joulupöytä vaihtelee maakunnittain: seudun omat herkut ajavat muiden ohi, mutta yleisesti joulun herkut ovat perinteisiä.
Alkuruokana tarjotaan yleensä hanhenmaksaa, foie gras, paahtoleivän sekä tuoreiden hedelmien, esim. viikunoiden, kera. Alkuruokana voi olla myös kylmäsavustettua lohta, saumon fumé, tai ostereita, huîtres.
Perinteinen pääruoka on kalkkunaa kastanjoiden kera, dinde aux marrons. Sen kanssa voidaan tarjota esim. perunasoseruusukkeita tai vaikkapa selleri-perunasosetta. Pääruoka voi olla myös paistettua hanhea, oie, tai nykyään yhä suositumpaa syöttökukkoa, chapon. Juhlan kunniaksi kukko voidaan maustaa tuoreella tryffelillä, truffe, jota pienikin määrä riittää antamaan hienon aromin!
Dinde farcie aux marrons – Täytettyä kalkkunaa kastanjoiden kera
3-4 kilon kalkkuna
150 g broilerin maksaa
50 g margariinia
1 siivu keittokinkkua
3 (salotti)sipulia
250 g tuoreita herkkusieniä
100 g maitorahkaa
3 rkl armanjakkia (tai konjakkia)
suolaa, pippuria, öljyä
2 isoa purkkia kastanjoita
(tuore tryffeli)
Ruskista nopeasti kalkkunan ja broilerin maksat, ja jauha tai hakkaa ne karkeaksi.
Paista pannulla pieneksi silputut kinkku, salottisipulit ja herkkusienet. Kun seos on kypsynyt, mausta suolalla ja pippurilla, ja lisää armanjakki, maitorahka, pieneksi silputtu tryffeli ja muutama paloiteltu kastanja sekä jauhettu maksa. Ota pannu pois levyltä ja sekoita ainekset hyvin.
Täytä kalkkuna seoksella ja ompele aukot kiinni paksulla neulalla ja puuvillalangalla. Voitele kalkkuna öljyllä ja paista 180-asteisessa uunissa pari-kolme tuntia (20 minuuttia ½ kiloa kohden).
Paistamisen loppupuolella lisää kastanjat kalkkunan ympärille ja anna paistua vielä reilut viisi minuuttia.
Hyvään ateriaan kuuluu tietenkin myös juustotarjotin, plateau de fromages, johon on joulun kunniaksi valittu useita erityyppisiä ja –voimakkuuksisia juustoja. Juustoa ennen syödään ”kevennykseksi” vihreää salaattia.
* * * * *
Jouluaterian kruunaa jälkiruoka. Viimeisten sadan vuoden ajan suosikki on ollut jouluhalko, bûche de Noël. Alun perin hedelmäpuunhalkoa poltettiin joulun ajan uunissa, ja sitten tuhkat kerättiin talteen – ne suojelivat taloa ja satoa vuoden aikana. Kun pariisilaiset herkkuleipurit sitten keksivät leipoa halonmuotoisia kakkuja, saivat nekin kaupunkilaiset, joilla ei ollut takkaa, oman jouluhalkonsa. Alkujaan jouluhalko oli suklaisella voikreemillä täytetty ja päällystetty kakku, jonka koristeena oli puunlehtiä ja muuta metsään viittaavaa, halon päällä saattoi keikkua jopa pieni puunhakkaaja. Nykyään jouluhalkoja on jokaiseen makuun – viime vuosien suosikki on ollut hedelmähalko.
Bûche de Noël – Jouluhalko
kääretorttupohja
täytteeseen ja koristekuorrutukseen:
150 g suolatonta voita
125 g pölysokeria
1 kkp vahvaa kahvia (espressoa)
tai 150 g taloussuklaata
4 munankeltuaista
Valmista kääretorttupohja ja anna sen jäähtyä voipaperiin rullalle käärittynä.
Vatkaa voi pehmeäksi. Lisää siihen munankeltuaiset yksi kerrallaan, pölysokeri sekä kahvi tai vesihauteessa sulatettu suklaa (jos käytät suklaata, laita sokeria vain puolet määrästä). Sekoita hyvin.
Levitä 2/3 kreemistä kääretorttupohjalle. Rullaa torttu, leikkaa päädyt tasaiseksi ja nosta halko tarjoilulautaselle sauma alaspäin. Muotoile päätypaloista pari oksantynkää halon ”runkoon”. Kuorruta halko lopulla kreemillä ja koristele pinta haarukalla niin että se muistuttaa puun kaarnaa. Lisää koristeeksi marsipaanisieniä ja -lehtiä, puolukoita tai karpaloita tai muuta metsäistä, ja siivilöi lopuksi päälle pölysokeria.
* * * * *
Loppiaisen makea herkku on mantelikreemillä täytetty loppiaiskakku, galette des rois eli itämaan tietäjien kakku. Kakun syöminen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan on oikea pieni seremonia. Kakku leikataan tasan läsnäolijoiden lukumäärän mukaan, perheen nuorin laitetaan piiloon pöydän alle ja sieltä hän sanoo läsnäolijoiden nimet haluamassaan järjestyksessä – se on järjestys, jossa kakunpalat jaetaan. Kakkuun on piilotettu fève, pieni posliini- tai metallihahmo, ja ken sen saa, kruunataan päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi. Ranskassa leipomosta saa galetten mukana kultaisen pahvikruunun – ja parhaimmassa tapauksessa kaksi, jolloin kuningas/kuningatar voi valita itselleen myös puolison. Suomalaiskakussa fèven virkaa voi toimittaa manteli.
Loppiaiskakun kanssa tarjotaan yleensä samppanjaa.
Galette des Rois – Loppiaiskakku
½ kg valmista lehtitaikinaa
mantelikreemiin:
100 g voita
100 g sokeria
100 g jauhettuja manteleita
½ dl rommia tai konjakkia
3 munaa
1 kokonainen manteli
Vatkaa voi pehmeäksi, lisää jauhetut mantelit, sokeri ja rommi tai konjakki. Kun seos on tasainen, lisää yksitellen kaksi huoneenlämpöistä munaa ja jatkaa sekoittamista kunnes sokeri on täysin sulanut.
Jaa taikina kahtia ja kauli kaksi ½ sentin paksuista taikinakiekkoa. Laita toinen kiekko uunipellille ja levitä mantelikreemi sen päälle jättäen reunoihin 2 cm ”saumanvaraa”. Laita kokonainen manteli kreemin sekaan melko lähelle reunaa. Voitele paljas taikinareuna munanvalkuaisella. Laita päälle toinen taikinakiekko ja painele reunat hyvin yhteen.
Vedä terävällä veitsellä kakun reunoihin kevyt raidoitus ja kakun päälle vinoneliökuviointi. Voitele kakku vatkatulla munankeltuaisella.
Paista kakku 240-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Älä avaa uuninluukkua ensimmäisen puolen tunnin aikana. Kakku on kypsä, kun pohja on ”tukeva” eikä taitu reunaa nostettaessa.
Teksti ja reseptien suomennokset: Jaana Sormunen/Yle
Kaiken syömisen lomassa on hyvä urheillakin. Joululoma on oivallista aikaa luistella ja hiihdellä, mikäli niihin vain on mahdollisuus.
Videot ohjelmasta: C'est Noël! Toimittaja: Jaana Sormunen / Yle Vuosi: 1999
Muokattu 15.12.20: Poistettu Youtube-linkki.
