Suurpoliittinen ilmapiiri on kireä syksyllä 1939, mutta Suomessa ei jääty toimettomana odottamaan sotaa. Neuvostoliitto esitti Suomelle tiukkoja aluevaatimuksia. Olisiko sota kenties ollut vältettävissä?
Radiossa kehotettiin pakkoevakuointiin
Suomen kenttäarmeija kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin ja valtaosa suojajoukoista keskitettiin Karjalan kannakselle ja itärajalle. Evakkoon lähti 50.000 vapaaehtoista ja Kannakselta kaikki siviilit aivan rajan pinnasta. Myös suurimmista kaupungeista lähti joukottain ihmisiä maaseudulle.
Olavi Eronen Kuolemanjärveltä, Aron Livson Viipurista, Salme Suhonen Kotkasta kertovat epävarmuuden ajoista, pelastusharjoituksista ja armeijan harjoituksista.
Kesällä 1939 Karjalan kannaksella oli tuhansia vapaaehtoisia rakentamassa linnoitusta puolustuksen vahvistamiseksi. Maanpuolutushenki oli korkealla.
Lännestä apua?
Kansainvälisessä kiristyneessä ilmapiirissä Suomi oli etsiskellyt liittolaisia jo pitkään ja katse oli kääntynyt Ruotsiin.
Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander kertoo, että suomalaisten tavoitteena oli ollut saada Ahvenanmaan yhteislinnoittamisen avulla kytkettyä Ruotsi sotilaallisesti Suomeen. Kun tämä hanke kariutui toukokuussa 1939, Suomi oli käytännössä yksin.
Ruotsin pääministeri Albin Hansson sanoi yksiselitteisesti, että Suomi ei voinut luottaa siihen, että Ruotsi tulisi apuun. Sotilaallisesti Ruotsi ei auttanutkaan Suomea, mutta aivan yksin Ruotsi ei jättänyt Suomea.
Toinen maailmansota alkaa
Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939. Kaksi päivää myöhemmin Ranska ja Iso-Britannia julistivat sodan Saksalle ja toinen maailmansota alkoi. Neuvostoliitto oli tehnyt elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen Hitlerin kanssa.
Salaisessa lisäpöytäkirjassa mainittiin, että Neuvostoliitto ja Saksa jakavat Itä-Euroopan kahteen intressivyöhykkeeseen. Puola jaettiin Neuvostoliiton ja Saksan kesken ja Baltian maat, Suomi mukaan lukien, oli Neuvostoliiton intressipiiriä.
Suunnitelmia Suomen suhteen
Professori Meinanderin mielestä Neuvostoliiton tavoite oli tavalla tai toisella liittää Suomi neuvostosysteemiin turvallisuuspoliittisista syistä.
Heti toisen maailmansodan alkamisen jälkeen Suomi julistautui puolueettomaksi kaikkiin sotaa käyviin maihin nähden. Suomen maantieteellinen asema oli kuitenkin hyvin hankala. Suomalainen puoluettomuus ei vakuuttanut Neuvostoliittoa, vaan siellä pelättiin, että Saksa tai joku valtio käyttäisi Suomen aluetta hyökkäykseen Leningradia vastaan.
Jo vuonna 1938 Neuvostoliiton toinen lähetystösihteeri Jartsev oli käynyt Suomen ulkoministerin kanssa neuvotteluja sotilaallisesta yhteistyöstä. Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto ilmoitti, että Suomen ja Ruotsin suunnitteleman Ahvenmaan linnoituksen vastineeksi Suomen olisi vuokrattava Neuvostoliitolle Suomenlahden ulkosaaret 30 vuodeksi. Myöhemmin saarten vastineeksi tarjottiin aluetta Itä-Karjalasta - Repolasta ja Porajärveltä.
Olisiko myönnytyksillä vältetty sota?
Kansallisarkiston tutkija Kauko Rumpunen kertoo, että rauhanneuvottelujen toivottiin ehkäisevän kriisiä. Puolustusneuvoston puheenjohtajana toiminut Mannerheim ja Tukholman silloinen lähettiläs JK Paasikivi olisivat ostaneet rauhan myönnytyksillä, mutta neuvotteluohjeet olivat tiukat.
Huhtikuussa 1939 neuvottelut katkesivat, mutta lokakuussa 1939 Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat uudelleen Moskovaan neuvottelemaan konkreettisista kysymyksistä. Tällä kertaa vaatimukset olivat kovemmat. Suomen tulisi luovuttaa alueita rajan pinnasta Karjalankannakselta ja Petsamosta. Lisäksi Hanko ja Lappohjan alue oli vuokrattava Neuvostoliitolle 30 vuodeksi.
Helsingin yliopiston emeritusprofessori Matti Klinge kertoo neuvottelutilanteesta ja Venäjän lisäaluevaatimuksista. Lopulta Suomi myöntyi ja luovutti Neuvostoliitolle vain Leningradia lähinnä olevat alueet kuten Kuokkalan mutkan ja Terijoen.
Professori Meinander kertoo, että kansalaisten mielipide oli hyvin jyrkästi alueluovutuksia vastaan, mutta neuvottelutilanteen vaikeutena oli se, että Neuvostoliitto oli diktatuuri, jossa asioista ei neuvoteltu. Stalin määräsi miten tehtiin.
Perustuu ohjelmaan: Suomi talvisodassa Haastateltavat: Henrik Meinander, Matti Klinge, Kauko Rumpunen, Olavi Eronen ja Salme Sulonen Toimittaja: Seppo Heikkinen Vuosi: 2009