Rita Trötschkes
Yle
Jokainen aikakausi muodostaa historiallisista tapahtumista omat tulkintansa. Suomalaisella ja venäläisellä osapuolella on ollut vuosikymmenet talvisodasta hyvin erilaiset tulkinnat. Eivätkä tulkinnat talvisodan tapahtumista ole Suomessakaan pysyneet samanlaisina.
Talvisodan päättymisen jälkeen tunnelmat olivat Suomessa yksimielisen tyrmistyneet. Turun yliopiston poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilän mukaan Moskovan rauhansopimus miellettiin laajoissa kansalaispiireissä epäoikeudenmukaiseksi.
Epäoikeudenmukainen sopimus
Yleistä mielialaa kuvaa se, että 13.3.1940 oli koko maassa suruliputus rauhansopimuksen ehtojen vuoksi. Suomi oli vääryyden uhri, jolta oli riistetty yli 10% maasta ja asutettavaksi jätettiin yli 400.000 evakkoa. Ilmassa oli revanssihenkeä, sillä hyvin pian rauhan solmimisen jälkeen puhuttiin jo välirauhasta, joka sisälsi ajatuksen seuraavasta sodasta.
Paasikivi-Kekkosen aikana tulkinnat talvisodasta saivat uudenlaisia sävyjä. Presidentti Kekkonen sai aikaan kuohuntaa, kun hän esitti ajatuksen, että Suomen 1930-luvun ulkopolitiikka oli ollut virheellistä ja neuvostovihamielistä. Klassisessa puheessaan presidentti Kekkonen sanoo, että talvisota oli Suomen vika.
Historia taipuu uusiin tarkoituksiin
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tulkinnat talvisodasta muuttuivat uuspatrioottiseen suuntaan. Esimerkiksi Mannerheimin ristiritareista tuli itsenäisyyspäivän näkyviä kunniavieraita 1990-luvulla. Presidentti Koivisto on todennut, että kaikki Suomen sodassa tekemät ratkaisut olivat oikeita.
Populäärikulttuuri on poiminut talvisodan kansallisesta kuvastosta keskeiset tapahtumat ja kääntänyt ne moderniin ilmaisukanavaan sopiviksi. Sellaisia tuotteita ovat mm. talvisodan korkeajännityssarjakuvat, talvisodan strateginen lautapeli sekä tietokonepeli, joka on kansainvälisessä levityksessäkin. Myös suomalaisen metalliyhtyeen kappale Total war perustuu talvisodan tapahtumiin.
Näissä tuotteissa toistuu perinteinen tulkinta: suuri ja kommunistinen Neuvostoliitto ja sen moninkertaisesti vahvempi puna-armeija sekä pieni ja sitkeä Suomi, joka pienellä kansanagraarisella armeijalla torjui hyökkäyksiä.
Neuvostoliiton tulkinta talvisodasta
Poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilä sanoo, että Neuvostoliitossa talvisotaa ei kutsuttu sodan nimellä, vaan puhuttiin rajaselkkauksesta. Suomen syyllisyyttä korostettiin heti sodan aikana.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton historiankirjoitus muuttui. Suomen syyllisyys sotaan katosi ja tuleen joutuivat Neuvostoliiton Nato-vastustajat. Talvisodan syttyminen laitettiin sellaisten poliittisten henkilöiden piikkiin, jotka olivat ”kadonneet kartalta”. Eikä Suomea haluttu rasittaa YYA-politiikan vuoksi.
Vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen myönnnettiin ensimmäistä kertaa, että Neuvostoliitto oli ollut talvisodan hyökkääjä ja Suomi ei ollut sitä provosoinut. Nyt Neuvostoliiton kriittinen ikkuna on taas sulkeutunut.
Värittynyttä historiaopetusta
Kouluopetus talvisodan vaiheista on vaihdellut eri aikakausina suuresti. Helsingin yliopiston historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen professori Jukka Rantala kertoo, että sodan jälkeen käytettiin jopa kiellettyjä kirjoja, joiden historiatulkinta ei vastannut ajan tulkintaa. Vääriksi katsottujen oppikirjatietojen päälle liimailtiin lappusia.
Sittemmin 1940- ja 1950-lukujen oppikirjoissa talvisota jätettiin hyvin neutraalille käsittelylle. Oppikirja ei kertonut hyökkääjästä mitään, kunnes 1960-luvun historiakirjoissa kerrottiin, että Neuvostoliitto hyökkäsi talvisodassa.
Tänä päivänä historia on oppiaine, jossa opitaan käsittelemään tietoja, pohditaan tiedon luotettavuutta ja sitä mistä tieto on peräisin.
Perustuu ohjelmaan: Suomi talvisodassa Haastateltavat: Markku Jokisipilä ja Jukka Rantala. Lukijoina Marko Pulkkinen ja Harri Alanne. Toimittaja: Seppo Heikkinen Vuosi: 2009
