Onko pakko mediakasvattaa, jos ei osaa?
Poika katsoo koneelta League of legends -ottelua. Asiaa tuntemattoman mieleen tulee lätkäottelun televisionti: studiossa pönöttää puku päällä kaksi miestä, jotka esittelevät joukkueet, välillä näytetään yleisöä ja välillä peliä skriiniltä.
Ihan ymmärrettävää tähän asti. Mutta se itse ottelu: joukkueet koostuvat toinen toistaan nörtimmän näköisistä pelaajista ja peli itse on piirrettyjen hahmojen liikuttelua ruudulla. Siis netistä katsellaan, kun muut pelaavat netissä.
En tajua. Mutta peliä katsova poikani ei ole ainoa: samoja striimauksia katsovat tuhannet, miljoonat pelifriikit ympäri maailmaa. Etelä-Koreassa nettipelistriimaukset ovat suositumpia kuin "oikea" urheilu. Suomessakin pelitapahtuma Assembly kerää nimenomaan nuorta yleisöä.
Ja minä olen äiti, jonka pitäisi kaiken muun kasvatuksen ohessa myös mediakasvattaa lapsiani. Samaa odotetaan koululta ja opettajilta. Ja Yleisradiolta.
Mediakasvatuksesta puhuminen vaatii kukkahattuun sonnustautumista. Ilman sitä ei voi keski-ikäinen ja -äkäinen täti-ihminen lasten ja nuorten mediankäytöstä puhua. Yleisö koostuu muista nyökyttelevistä kukkahattutädeistä ja –sedistä.
Mediakasvatuksen nimissä lapselle pitää kertoa esimerkiksi, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Niitä mainosten kuvia, kuules lapseni, käsitellään ja siksi niihin pitää suhtautua epäillen. Mutta lapsi ei kuuntele, koska hänellä on kiire photoshopata pois finnejä, jotka ikävästi pilaavat tuoreen koulukuvan.
Ja toinen juttu, lapsoseni. Netissä ihmiset voivat esittää ihan jotain muuta kuin mitä he oikeasti ovat. Ei se koirista tykkäävä kiva pieni tyttö ehkä olekaan oikeasti kiva pieni tyttö, vaan se voi olla ilkeä setä, joka vain haluaa tavata koirista tykkäävän kivan pienen tytön. Lapsi ei taaskaan kuuntele: hänen kolmemetrinen mursuviiksinen pelihahmonsa laatii juuri klaaninsa kanssa strategiaa vihollisen voittamiseksi.
Sitäkin voi taivastella, että lapsella ei ole kymmensormijärjestelmästä tietoakaan. Ihan kahdella sormella se kirjoittaa neljä kertaa nopeammin kuin kauppaopiston priimus kaksikymmentä vuotta sitten ja hallitsee vielä siinä sivussa peleissä tarvittavat näppäimistön rinnakkaistoiminnot.
Wordia ne nuoret eivät osaa kuulemma käyttää- mutta sehän onkin vain yksi tekstinkäsittelyohjelma monien joukossa.
Vanhempien pitäisi seurata, missä se lapsi siellä netissä liikkuu. Vaan miten se onnistuu, kun kone on lapsen huoneessa ja lapsi poistaa sivuhistorian aina koneen sulkiessaan? Lapsi sen sijaan tietää, että äiti on kuuklettanut "peräpukamat" ja että isä käy K-18 sivuilla, koska lapsi on ladannut koneeseen ohjelman, joka tallettaa kaiken, mitä sillä näpytellään.
Moni 15-vuotias lapsi on käyttänyt WoW:in, LoL:in tai jonkun muun nettipelin pelaamiseen enemmän tunteja kuin koulussa istumiseen. Ei kenelläkään normaalilla isällä tai äidillä (ehkä Jyrki Kasvia lukuunottamatta, hatunnosto hänelle) ole aikaa - tai halua - yhtä hartaaseen pelille pyhittäytymiseen. Jo uusi kännykkä tai mikä tahansa laite vaatii oman opettelunsa. Siinäkin moni vanhempi pyytää apua diginatiiveilta eli jälkikasvultaan.
Yritä siinä sitten vakuuttavasti mediakasvattaa. Vähän kuin antaisi Kimi Räikköselle ohjeita formulakisaan.
No, eihän tekninen näppäryys tarkoita sitä, että lapsi tai nuori ymmärtäisi yhtään mitään syvällisemmistä mediataidoista, median lukemisesta tai käytöstavoista netissä.
Mutta pitääkö mediakasvatuksen olla muusta kasvatuksesta poikkeavaa? Eikö siellä mystisessä mediamaailmassakin päde ne samat opit, joita tarjoillaan jo pilteille päiväkodista alkaen?
Ei saa kiusata (netissäkään). Varo namusetiä (myös netissä). Älä ota toisen kädestä (muista tekijänoikeudet). Käänny vanhempien tai jonkun muun aikuisen puoleen, jos joku (siellä netissä) askarruttaa tai pelottaa.
Entä selviäisivätkö vanhemmatkin niillä samoilla ohjeilla, joita kasvatusasiantuntijat muutenkin toistelevat? Vietä aikaa lapsesi kanssa (myös netissä). Tehkää yhdessä asioita. Anna rakkautta, mutta aseta myös rajat. Keskustele pelottavista ja kiinnostavista asioista. Kiitä ja kannusta. Kohtuus kaikessa, myös mediassa. Ja mediakasvatuksessa.
Toimittaja: Raili Löyttyniemi
