Kiusaaminen ja siihen puuttuminen on otettu huomioon myös opetussuunnitelmissa, joita parhaillaan uudistetaan. Mitä keinoja opetussuunnitelma kouluille antaa?
- Jo nykyisissä opetussuunnitelmissa on selkeästi määräykset kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemisestä, kertoo Opetushallituksen (OPH) opetusneuvos Heidi Peltonen. - Tuleva OPS linjaa hyvinvointi- ja turvallisuusnäkökulmaa vielä aiempaa selvemmin.
Uudet opetussuunnitelman perusteet tulevat voimaan vuonna 2016.
Kiusaamisen vastainen toiminta on perusopetuslain lisäksi myös osa koulukohtaista opiskelijahuoltosuunnitelmaa. Velvoitteet koskevat aiempaa vahvemmin kaikkia yhteisen oppilas- ja opiskelijahuoltolain pohjalta.
- Ajattelen, että laki vahvistaa kunnan vastuuta siitä, että kaikissa kouluissa on kiusaamisen vastainen suunnitelma. Tavoitteiden toteutumista seurataan jatkossa suunnitelmallisemmin ja oppilaat ja vanhemmat osallistetaan nykyistä paremmin, sanoo Peltonen.
Kouluyhteisö ja kiusaaminen
Mitä on kiusaaminen?
KiVa Koulu -hankkeen kehittäjä ja professori Christina Salmivalli määrittelee Koulukiusaamisillan verkkokeskustelussa kiusaamisen olevan toistuvasti yhteen oppilaaseen kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä sellaisen/sellaisten yksilöiden taholta, joilla on enemmän valtaa tai voimaa kiusattuun nähden. - Se ei siis ole sama asia kuin riita, tappelu, tai konflikti.
Opettaja Rauno Haapaniemi painottaa yhteisöllisyyden merkitystä. - Jos yhteisö ei jätä ketään yksin, eikä hyväksy kiusaamista, joka on aina myös vallankäyttöä, niin voidaan saavuttaa turvallisempi ilmapiiri.
- Yhteisöllisyyttä ei aina kukaan rakenna. Lapset ja nuoret kehittävät ryhmänsä ilmapiirin ja dynamiikan kouluissa useimmiten itse, jolloin vahvimmat ottavat vallan, kuten viidakossa. Tähän on mahdollista puuttua. Jos kiusaaminen on jo tapahtunut, voidaan vain hoitaa jälkiä, huomauttaa Haapaniemi verkkokeskustelussa.
Mitä pitää muuttaa?
Haapaniemen mielestä opetussuunnitelman suurimpia ongelmia on sen heikko ohjaava vaikutus. - Se, mitä opsissa lukee, ei aina toteudu, koska OPH:lla ei ole keinoja valvoa koulujen tai kuntien toimintaa.
Haapaniemen mukaan tärkeää on vaatimus oppilaan mahdollisuudesta osallistua itseään koskevissa asioissa.
- Lisäksi tärkeää on, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutustilanteissa. Muuten ei voi oppia vuorovaikutustaitoja, joita ovat vaikkapa juuri toisen huomioiminen ja vastuunkanto omasta toiminnasta, korostaa Haapaniemi.
Koulun pitäisi muuttua yhteisöllisyyttä pitkäjänteisesti rakentavaksi, keskittyä nykyistä enemmän ohjaamiseen kun opettamiseen, sanoo Haapaniemi.
Kiusaajakin voi tarvita apua
Heidi Peltonen korostaa, että yhteistä hyvinvointia ja turvallisuutta tulee aktiivisesti edistää. - Ketään ei saa jättää yksin. Lasta ja nuorta pitää auttaa ja tukea - myös sitä koululaista, joka toimii väärin. - Tämä ei poista sitä, että väärin tehneen tulee vastata omista teoistaan.
Peltonen muistuttaa, että kiusaaja voi olla myös lapsen vertaisen lisäksi esimerkiksi aikuinen tai koulun ulkopuolinen. Toimintatapoja pohdittessa tällaisetkin tapaukset pitää ottaa huomioon.
Miten koulun pitäisi muuttua aiemmasta?
Railakkaana koulunuudistajana tunnettu opettaja Maarit Korhonen on sitä mieltä, että kaikki koulussa pitäisi uudistaa. - Pitäisi olla muitakin oppimisen mittaamistapoja kuin perinteiset kokeet. Myös opetuksen tulisi olla toiminnallisempaa sekä monipuolisempaa.
Korhosen mielestä opettaja pystyy kyllä puuttumaan kiusaamiseen tehokkaasti, mikäli kiusaavalla lapsella ei ole erityisiä ongelmia. - Ongelman jatkuessa on enää kaksi vaihtoehtoa: joko kiusaavan lapsen erottaminen koulusta määräajaksi tai sen tutkiminen, miksi lapsi kiusaa.
Kiva Koulu ei Korhosen mielestä ole mikään patenttiratkaisu. - Se on ok väline opettajille, jotka eivät itse osaa tai halua hoitaa tilannetta.
Koulukaan ei pysty kaikkeen. - Seuraavaksi voitaisiin perustaa Kiva Koti-hanke, jossa mietitään , mitä kotona voitaisiin tehdän toisin, ettei lapsesta tule kiusaajaa, ehdottaa Korhonen puolisarkastisesti. - Koulun on mahdotonta enää korjata tilannetta, jos kotona asia on päässyt liian pitkälle.
Koonnut: Raili Löyttyniemi
