Kookkaimpien harjujen laet kohoavat 70-80 metriä ympäristöään korkeammalle. Erityisesti vesistöalueen poikki kulkevat harjut ovat maiseman kannalta merkittäviä.
Harju- ja reunamuodostuma -alueilla maisema on usein hyvin vaihteleva vierekkäisten harjanteiden ja syvien painanteiden, joita kutsutaan supiksi ja lukoiksi, aiheuttamien suurten korkeusvaihteluiden takia.
Päijät-Hämeen harjuilla kasvaa rauhoitettu kangasvuokko ja rantalehdoissa koputtelee valkoselkätikka
Kun jääkausi pysähtyi Hämeeseen, syntyivät poikittaisharjut, ja kun se jatkoi etenemistään, syntyivät pitkittäisharjut. Harjujen metsä on kuivaa mäntykangasta, jonka aluskasvillisuus on niukka. Harjujen keskellä on jyrkkäreunaisia suppakuoppia. Ne syntyivät jääkauden jälkeen, kun maa-aineksen sekaan jääneet valtavat jäälohkareet sulivat, ja harjun pinta romahti. Harjujen jyrkkiä rinteitä on muinoin käytetty vihollisilta suojautumiseen. Harjuilla kasvavat erilaiset vuokot kuten harvinainen ja rauhoitettu kangasvuokko.
Harjujen maa-aines on hyvää rakennusainetta, siksi harjuja revitään usein auki. Autotiet rakennetaan usein suurien harjujen poikki, mikä katkoo eläinten kulkureittejä. Liikenne myös tappaa ja haavoittaa eläimiä, mistä todisteena ovat teiden varsilla makaavat kuolleet supikoirat ja ketut. Haavoittuneita kotimaisia lintuja pyritään auttamaan Heinolan lintuhoitolassa, jossa toimittaja Juha Laaksonen viereilee.
Heinola Päijät-Hämeessä
Perustuu ohjelmaan: Ekolokero