Sini Sovijärvi
Yle
Cecilia Samartin on käännöskirjallisuutemme huippunimiä, jonka teoksia suomalaiset lukijat ahmivat. Kaliforniassa asuvan kirjailijan ja psykoterapeutin erikoisalana on latinalaisamerikkalainen väestö. Kirjailijan oma perhe pakeni Kuuban vallankumouksen alta Yhdysvaltoihin. Samartinin romaanien tarinat koskettavat yli kulttuurirajojen.
Cecilia Samartin
Kirjailija, psykoterapeutti, s.1961 Havannassa
Asuu ja työskentelee Kaliforniassa
Englannista suomennetut romaanit (Tiina Sjelvgren):
- Señor Peregrino (Tarnished beauty 2010)
- Nora & Alicia (Broken paradise 2011)
- Kaunis sydän (Vigil 2012)
- La Peregrina (La Peregrina 2013)
Uusin romaani Señor Peregrinon ja La Peregrinan jatkoksi USA:n markkinoille maaliskuussa 2014
Latinalaiskohtalot lähellä
Uskollisuus ja rakkaus Kuubaa kohtaan pitää kirjailija Cecilia Samartinin suvun koossa maan rajojen ulkopuolella. Perhe on antanut keskinäisen lupauksen olla palaamatta Kuubaan ennen kuin demokratia on palautettu maahan.
Kirjailija tilittää teksteissään sukunsa kovia vaiheita. Koskettavimmillaan Kuuba - ennen ja jälkeen vallankumouksen - esittäytyy kahden tytön tarinassa, romaanissa Nora & Alicia. Tarina on voimakkaasti kaksijakoinen, kuin Kuuban historia.
Psykoterapeuttina Samartin on erikoistunut latinalaisamerikkalaisen väestön ongelmatiikkaan ja poliittisten kohtaloiden tuomiin traumoihin. Kirjallisuudessaan hän tulkitsee laajasti väestönosan vaikeita tuntoja. Kuulemaansa hän suodattaa teoksiinsa, hienotunteisesti naamioituna. Traagisista puitteista huolimatta tarinat eivät ole masentavaa luettavaa, päinvastoin.
Kirjoissa latinalaisamerikkalaiset kohtalot ovat pakomatkoja - monista syistä - vanhasta kotimaasta Yhdysvaltoihin. Matka on polveilevaa kamppailua, konkreettista ja henkistä. Matkaa tehdään myös omaan sieluun, oman itsensä löytämiseksi. Kertomukset eivät rajoitu henkisesti Latinalaiseen Amerikkaan - ne ovat universaaleja elämäntarinoita.
Romaanien nimissä esiintyvä sana peregrino, peregrina tarkoittaa pyhiinvaeltajaa. Sanaleikki viestittää kirjojen tematiikkaa sekä matkanteosta että mystisestä, katolisuuteen linkittyvästä pohdinnasta. Kirjailija on kulkenut Santiago de Compostelan reittiä Espanjassa ja saanut reitin seutuhistoriasta virikkeitä kirjoittamiseensa.
Merkillinen tuttuuden tunne
Tapaan Cecilia Samartinin - vuosien varrella jo kolmatta kertaa - haastattelun merkeissä Helsingissä. La Peregrinan suomennos on juuri ilmestynyt. Olen joka kerta yhtä ihmeissäni Cecilian persoonan vastakohtaisuuksista. Tyylikkään latinohabituksen takaa nousee hienotunteinen ja pehmeä-ääninen nainen, joka kuuntelee keskustelukumppaniaan tarkkaan, kommunikoi keskittyneesti. Hidassoutuinen tyyli vakuuttaa pohjoismaalaisen.
Merkillinen tuttuuden tunne seuraa minua Cecilian tekstejä lukiessani. Sukellan syvälle ihmissielun, monien sielujen uumeniin - ja vihdoin romaani. Teksti on pinnassa petollisen kevyttä, romaanithan ovat viihteellisiä, täynnä seikkailua ja jännitystä. Silti syvällinen pohjavire pysyy ja nousee välillä voimalla pintaan, sohaisten pahastikin. Sohaisut ovat tunnistettavia - tuon olen kokenut, kuullut, nähnyt, todistanut - jossain, joskus.
"Kivuliaimmat hetket voivat muotoutua elämämme kantavimmiksi rakennuskiviksi. Vaikeuksissa me olemme kaikkein vahvimmin elossa. Tuskasta voi kasvaa hyve, joka lopulta palkitsee meidät. Se ei välttämättä sinetöikään meitä pysähtymään," kirjailija kiteyttää romaaniensa ajatusmaailmaa.
Kielinä espanja ja englanti
Cecilia Samartin kirjoittaa englanniksi, toisin kuin alun perin kuvittelin. Koulunsa ja yliopisto-opiskelunsa hän on voimakkaasti latinalaistuneessa Kaliforniassa suorittanut englanniksi.
Haastattelussa puhumme espanjaa, se on Cecilian kotikieli ja toinen työkieli. Psykoterapeutin työssään hän käyttää ainoastaan espanjaa. Romaanien henkilötarinat, sielusta ja sydämestä kumpuavat - ovat syvästi espanjankielisiä. Historiallista aineistoa kirjailija ammentaa myös vanhan mantereen Espanjasta, sekä maasta että kielestä.
Arvostan Cecilia Samartinia kirjailijana sitäkin enemmän, koska hän kirjoittaa juuri englanniksi. Anglosaksisilla kirjamarkkinoilla läpimurto on maailman vaikeinta. Cecilia on tehnyt sen loistavasti. Kirjat on käännetty espanjaksi ja kymmenille vieraille kielille.
Latinalaisuudesta nousee voimantunteita ja viisautta
Menestyskirjailija Samartinin romaaneja ymmärretään ja rakastetaan ympäri maailmaa, erityisesti Pohjoismaissa. Eksotiikka, latinomusiikin ja -kulttuurin lämpöiset kaiut tuntuvat kiinnittävän pohjoismaisen lukijan helposti kirjojen ympäristöön.
Meihin vetoaa myös mutkattomuus ja tunteellisuus. Eksoottisista ja värikylläisistä kehyksistä huolimatta tarinat ovat suoria ja henkilökohtaisia. Tapa, jolla romaanien henkilöt keskustelevat itsensä ja muiden kanssa selkeän simppelisti, on häkellyttävä.
Cecilia Samartinin teosten lukijan on lempeä pakko keskustella tekstin kanssa! Juuri näinhän on itseltään kysyttävä, tässä on kaiken ydin! Itselleen ei itsestään voi valehdella.
Omien juuriensa jättäminen väkivallan ja sodan takia on toistuva teema Samartinin romaaneissa. Tämä muistuttaa meitä oman historiamme julmista vaiheista. Tuttu, väkevä sinnikkyys siivittää ihmiskohtaloiden matkaa. Ihmiset tahtovat selviytyä.
Väkivalta on kuvattu romaaneissa piilotetusti. Hienovaraisuus, joka peittää raakuudet, ei silti jätä mitään arvailun varaan. Se paljastaa yksin jääneen, järkytetyn ihmisen avuttomimmillaan.
Romaanihenkilöiden arki värikkäissä ymäristöissä on elokuvamaisesti viihteellistä seurattavaa. Lämpö, hellyys ja huumori kukoistavat. Latinalainen Amerikka on tuoksuva, visuaalinen ja aistillinen - myös kirjoitettuna!
Samartinin romaaneissa toteutuu lajina vaikea yhdistelmä viihteellisyyttä ja viisautta. Lukija kohtaa mystiikkaa, henkisyyttä, joka ei tyrkytä eikä julista mitään. Se on riemastuttavasti herättelevää mietiskelyä ja sisäistä keskustelua, jota käy tykönään ihmisistä tavallisin ja tavattomin.
Kirjailija tarjoilee potentiaalisia oivalluksia, jotka lukija ottaa tai jättää, kaikkihan on lopulta läpikäytävä itse. Mielestäni tämä on pyhyyttä paljaimmillaan, ilman nimettyä uskontoa. Tällä alueella liikutaan Samartinin kirjoittamisen henkisesti koukuttavimmassa ytimessä.
Katolisuus ja luterilainen lukija
Cecilia Samartinin romaanien taustaksi on hyvä muistaa, että Latinalaisessa Amerikassa köyhyyden ja sotien keskellä kirkko on usein ainoa tavallisen väestön turva. Nunnat ja munkit ovat tehneet pyyteetöntä kutsumustyötä köyhien hyväksi usein henkensä kaupalla.
Romaaneissa esiintyvä, rohkeista teoista ja uhrauksista nouseva hyväntekeväisyystyö, karitatiivisuus, on meille luterilaisille yhteiskunnallisena auttamisen käsitteenä vieraampi kuin katolisille, koska meillä helposti ajatellaan sosiaaliturvan huolehtivan kaikesta.
Samartinin kirjoissa luostarilaitoksen vaatimattomat edustajat ovat henkilöhahmoille läheisiä, henkisiä isiä ja äitejä - sen lisäksi, että he saattavat poliittisissa kriiseissä pelastaa ihmishenkiä astumalla murhaavien joukkioiden eteen tai ylläpitämällä lastensairaaloita keskellä viidakkoa. Silmitön rohkeus ei voimassaan voi olla jättämättä jälkiä jopa tappajiin ja raiskaajiin.
Kauneinta näissä henkisissä mentoreissa on kysymysten herättäminen ihmisen mielessä, omantunnon raottaminen. Toiminko oikein? Mihin suuntaan lähden? Kaunis sydän -romaanin Sisar Josefa puhutteli minua lukijana viisaudellaan: "Kun elämä johdattaa meidät astumaan syrjään totunnaisilta poluiltamme, synnymme uudestaan." Näissä sanoissahan piilee mahdollisuus kaikkeen...
Eläinrakkaus - elämän kunnioittaminen
Eläimet ihmisen kanssakulkijoina ovat Cecilia Samartinin kirjallisuudessa ja omassa elämässä suuressa roolissa. Kirjailijalla on kaksi omaa koiraa.
Ilokseni kirjailija kertoo rakastavansa kaikkia eläimiä. Eläimet, kuten me ihmiset, ovat osa luomakuntaa ja niillä on yhtäläinen oikeus kuin meillä "kaikkivoipilla" elää maan päällä, kirjailija sanoo.
Keskustelemme siitä, kuinka usein ihmiset kavahtavat ihmissilmälle rumia tai pelottavan näköisiä eläimiä syventymättä siihen tehtävään, joka niillä tässä maailmassa on. Mikä oikeus ihmisellä on kuvitella olevansa niin loistava, kun koko historiamme on täynnä toinen toistaan kammottavampia tekoja? Ihmisellä ei ole varaa tuomita muita luonnossa vaeltajia. Kukapa meistä voisi olla toisen elämän pisteyttäjä? Näitä asioita itsekin usein pohdin.
"Kaikilla koirilla on hyvä sydän," huokaisee Cecilia Samartin hellästi.
Odotettavissa kiehtovan trilogian kolmas osa
Cecilia Samartin työstää parhaillaan Señor Peregrino ja La Peregrina -teosten jatkoksi trilogian kolmatta osaa. Siihen kulminoituu perusasetelmaltaan latinalaisamerikkalainen kohtalo, jonka tapahtumista osa sijoittuu Espanjan pohjois- ja eteläosiin.
Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin ja muinaisen maurien hallitseman Andalusian - Al Andaluz - seudut kiehtovat kirjailijaa erityisesti. Cecilian isoisä oli kotoisin Galiciasta, jossa tarinankerronta elää vahvana.
Päähenkilön, meksikolaisen Jamiletin taakkana on ruma, koko hartiaseudun ja selän peittävä syntymämerkki, jota hän joutuu peittelemään pärjätäkseen ihmisten joukossa. Taakka ei jätä häntä, vaikka hän onnistuu muuttamaan toiseen maahan,Yhdysvaltoihin. Jamiletin salainen risti muuttaa muotoaan trilogian halki ja muotoutuu eräänlaiseksi elämänselitykseksi kantajalleen - ja myös meille muille.
Romaanin odotetaan ilmestyvän Yhdysvalloissa maaliskuussa 2014, minkä jälkeen sen käännöksiä eri kielille aletaan työstää välittömästi. Yleisö on jo malttamaton.
Haastattelut ja oheismateriaalit
Kuuntele kirjailijan audiohaastattelu ja/tai katsele videohaastattelu espanjaksi. Videohaastattelu on lyhyempi kuin audio.
Alla myös linkit suomennoksiin ja keskeiseen sanastoon.
Cecilia Samartinin haastattelu - audion suomennos
- No niin, tervetuloa Suomeen, Cecilia Samartin.
Oikein paljon kiitoksia.
- Ehkäpä aloitamme kirjoista, joihin tarvitaan omistuskirjoitus, meille kaikille...
Sopii mainiosti.
- Oletko niin ystävällinen?
Ilman muuta.
- Mehän sinuttelemme. Muistan kyllä.
Kyllä.
- Niin, tämähän on kolmas kertasi Suomessa.
Kyllä, kolmas kerta ja joka kerta pidän Suomesta enemmän. Katso nyt näköalaa ikkunasta, miten kaunis meri on auringossa...
- Olitko myös Ruotsissa ja Norjassa tällä kertaa?
Vain Ruotsissa. Norjaan menen joulukuussa.
- Siis talvella.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun käyn näissä maissa talvella.
- Vielä yksi romaani.
Totta kai, teen sen miellelläni.
- Oletko laskenut, kuinka monta kirjaa olet omistuskirjoittanut?
En usko, mutta niitä on paljon.
- Tuhansittain...
Niin, mutta en väsy tähän koskaan.
- Uskomatonta, olet ihailtavan kärsivällinen.
Tämä on ilo minulle.
- Kaikki vain tahtovat nimikirjoituksesi.
Minusta on todella hauskaa kommunikoida lukijoideni kanssa, se on minulle se paras juttu.
- Ehkä saat samalla uusia ideoita?
Näin on. Nuo keskustelut inspiroivat minua erittäin paljon. Ja jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, jokin kiintoisa tarina. Minä olen niitä ihmisiä, jotka mielellään kuuntelevat muiden tarinoita. Pidän näistä keskusteluista todella, minusta on mukavaa vetäytyä syrjään ryhmästä ja oikeasti keskustella jonkun kanssa ja kuunnella häntä. Se on kiehtovaa.
- Romaaneistasi käy ilmi, voi ymmärtää, että sinulla on kirjoittaessasi oma näkökulmasi... katsantokanta, joka on hyvin henkilökohtainen... sinulla on ikään kuin oma vinkkeli, josta katselet henkilöhahmoasi ja joka on äärimmäisen persoonallinen ja henkilöhahmosi puhuu myös suoraan sisimmästään.
Totta, näin minäkin näen asian. Romaanini ovat intiimejä. Henkilöhahmojen keskustelut ovat intiimejä keskusteluja, he puhuvat sielunsa kanssa.
- Suoraan...
Suoraan sielunsa kanssa ja he puhuvat heille tärkeistä asioista, sellaisista, jotka ovat heille elämässä ensisijaisia ja tämä inspiroi meitä kaikkia liikkumaan tällä syvällisellä tasolla. Se mielestäni auttaa meitä elämään elämämme paremmin, tulemaan paremmin toimeen toisten ihmisten kanssa, huolehtimaan paremmin ystävyyssuhteistamme, hoitamaan paremmin suhteitamme läheisiin ja kaikkiin. Uskon, että tämä on tärkeää.
- Haluaisin kysellä romaanista, joka on suomennettu nimellä Kaunis sydän ja jonka espanjankielinen nimi on Salvadoreña (el salvadorilainen nainen; "pelastajatar"), joka on hyvin koskettava. Tämän romaanin kerronnasta puheen ollen, olet valinnut kertojan ääneksi ensimmäisen persoonan (minä-muoto) puhumaan muistelemisesta, mutta tästä hetkestä, nykyhetkestä puhumaan olet valinnut kolmannen persoonan (hän-muoto). Miksi? Onko tähän jokin syy vai onko se vain luontevaa?
Niin... tein kyllä tuon valintapäätöksen harkitusti. Koen, että päähenkilöni ja hänen äitinsä muistot ovat niin pyhiä/tärkeitä muistoja, eli kun muistelemme henkilöitä, jotka ovat kuolleet tai poistuneet elämästämme, mutta jotka seuraavat meitä edelleen ja vaikuttavat meihin, kuten Anan kohdalla käy, nämä muistot ovat niin lähellä sydäntä ja ne tulevat sielusta, siksi mielestäni oli korrektimpaa ja voimallisempaa valita niistä kertomiseen ensimmäinen persoona. Nykyhetkeen taas liittyy niin paljon, henkilöhahmoja on nykyhetkessä paljon, joten ajattelin, että minulla on enemmän liikkumavaraa, jos käytän nykyhetkestä kolmatta persoonaa.
- Se onkin merkillistä, minä nimittäin olin jo lukenut romaanista osan ilman, että edes huomasin tätä ja sitten yhtäkkiä aloin ihmetellä, mitäs tämä onkaan ja tajusin tuon minä- ja hän-muotojen käytön. Se on siis hyvin luontevaa, myös lukijalle.
Niin on. Kerronta on kuin joki, joka kulkee edes takaisin, useinhan kirjassa tilanne muuttuu, liikutaan ajallisesti eri paikkoihin ja mennään taakse päin, tämä voi olla sekavaa lukijalle. Siksi halusin merkitä selkeästi, missä ajassa liikuimme kulloinkin. Juuri, koska halusin sen olevan vähemmän sekavaa lukijalle ja minulle itselleni!
- Niin. Usein vastaan tulevina teemoina kirjoissasi - ehkä erehdyn - on se, että elämä, jota elämme, on kuin tie, kuin matka. Tämä samainen teema, tavalla tai toisella, on hyvin keskeinen. Se esiintyy aina uudessa asussa, mutta on se samainen matka-aihe...?
Pitää paikkansa. Näen elämän näin. Elämme täällä elämäämme tiellä, jolla kuljemme ja yritämme löytää tietä, joka on omamme. Joskus eksymme tieltä tai uuvumme elämän matkallamme ja silloin tarvitsemme jotakin, mikä auttaa meitä pysymään oikeassa kurssissa. Tämä ajatus on tärkeä, koska elämä liikkuu ja meidän on liikutettava elämää, jotta voimme aidosti nauttia siitä ja kehittyä itse samalla sen mukana.
- Se on prosessi...
Aivan niin. Siksi minun on vaikea irrottautua tuosta kielikuvasta, tavalla tai toisella se heijastuu aina tarinoissani. Usein näen elämän myös jokena. Se on sama asia. Joki on jotakin sellaista, minkä on pysyttävä avoimena. Eikä koskaan tiedetä, mihin se varsinaisesti päättyy. Loppuminen ei olekaan tärkeää vaan kulkeminen/matka. Ja että elää tuon matkan silmät avoinna ja sydän avoinna.
- Juuri, kuten Ana matkansa elää, Kaunis sydän -romaanin päähenkilö. Hän on fantastinen henkilöhahmo... koska hän aloittaa niin vaatimattomana ja sitten lopussa hän on kuin jumalatar, joka pitää kaikkia lankoja käsissään. Miten tämä kehitys syntyy?
Luulen, että se, mikä minua Anassa viehätti ja hänen kaltaisissaan ihmisissä, joita olen kohdannut, on se, että vaikka Anan elämä on ollut äärimmäisen vaatimatonta ja jopa traagista, köyhää, hänellä on kuitenkin sydämessään rikkaus, taito arvostaa elämää ja tietää, mikä on tärkeää. Näistä syistä hän antaa ikään kuin lahjan kaikille kohtaamilleen ihmisille. Tämä jokin koukuttaa ihmiset. Nythän käy niin, että Ana joutuu asumaan hyvin rikkaaseen perheeseen - materiamielessä - perheellä on kaikki mahdollinen materia - mutta sydämessään ja sielussaan he ovat, näin voi sanoa, köyhiä. Heidän välillään ei ole yhteyttä...
- Eivätkä he huomaa Anan ongelmia eivätkä tragedioita, joita hän on käynyt läpi.
Hän ei ole tärkeä, koska hän on palvelija. Aluksi hänestä ei ole mitään väliä. Hän vain on siellä, havainnoi perheenjäseniä, oppii tuntemaan heidät ja - pelastaa heidät. Hän on El Salvadorista (Salvadoreña) ja samalla pelastajatar. Hän yhdistää perheenjäsenet ja opettaa heitä rakastamaan. Rakastamaan itseään ja toisiaan.
- Hänen, siis Anan elämässä on toinenkin, hyvin keskeinen henkilö, Sisar Josefa, minulle hän edustaa sitä sisäistä uskoa ja voimaa ihmisessä, joka on myös yksi pääteemoistasi.
Kyllä. Tämä onkin tärkeä asia. Olen nähnyt elämässä, omassa elämässäni, tuttavien ja asiakkaitteni elämässä sen, että ihmiset voivat selviytyä tragedioista, joita ei voida välttää. He tulevat niistä ulos voimakkaampina ja täynnä henkistä uskoa, voimaa, joka antaa heille yhteyden Jumalaan. Siihen johonkin suurempaan, josta emme täällä maan päällä tiedä. Juuri tämä on aina valaissut paljon myös omaa elämääni. Vaikeina hetkinä se on auttanut minua. Se on auttanut myös ihmisiä, jotka ovat kärsineet paljon enemmän kuin minä. Tietenkin tämä aihe heijastuu kirjoihini, mutta mielestäni se on jotakin suurempaa kuin uskonnollisuus, se on jotakin hyvin henkilökohtaista, joka jokaisen tulee omakohtaisesti kokea. Ja jokaisen tulee kysyä itseltään nämä kysymykset, jotka ovat niin tärkeitä elämässä.
- Jos puhumme vielä uskonnosta ja sisarten ja veljien eli munkkien ja nunnien roolista romaaneissasi, erityisesti Kaunis sydän -romaanissa, mutta myös muissa romaaneissa. Heillähän on hyväntekeväisyyttä tekevän henkilön rooli. Tämä onkin kiinnostavaa meille pohjoismaalaisille, koska meillä ei kirkossamme ole aivan samanlaista hyväntekeväisyystoimintaa samassa muodossa kuin sitä on katolisessa uskonnossa tai kirkossa. Tämä rooli on keskeinen ja itse henkilökohtaisesti ajattelen, että se on hyvin liikuttavaa, tunteisiin vetoavaa meille, näin sen koen. Se on kummallista, kuuluu toiseen kulttuuriin...
Kyllä minäkin kaiketi koen sen samoin. Se on sitä katolisen kirkon mysteeriä, joka pappeineen ja nunnineen on aina ollut osa latinalaista kulttuuria ja on siksi kuulunut myös minun elämääni. Toki kirkon ja luostarilaitoksen edustajat ovat tietyllä tavalla hyvin erilaisia - verrattuna tuiki tavallisiin ihmisiin - koska he elävät uskonnollista elämää. Minulle tämä on vain aina ollut kovin kiehtovaa. Se, miten ja miksi jotkut henkilöt valitsevat osakseen tuon elämän ja kuinka he voivat auttaa, tuoda jotakin lisää ja tukea tavallisten ihmisten yhteisöä. Useinhan, ei aina, mutta joskus papit ja nunnat, miten heidät kuvataan kirjoissa ja elokuvissa, ei aina ole kovin positiivista. He ovat rooleissa, jotka tulkitsevat jopa kirottuja ihmisiä. Rooli on hyvin negatiivinen. Omissa kirjoissani he ovat kilttejä, henkilöitä, jotka haluavat auttaa...
- Ja jotka pelastavat ihmisiä.
Jotka pelastavat ihmisiä ja pelastavat myös itsensä samalla. Sisar Josefa on tällainen... hän on voimakas, hän on kiinni kirkossa, mutta samalla hän on heikko, hän säikkyy, hänellä on joitakin tapoja käsitellä tilanteita, jolloin hän ajattelee vain omaa itseään. Mutta hän ylläpitää kaiken aikaa suhteensa henkiseen tyttäreensä, joka on Ana, ja jolle hänestä tulee henkinen äiti, koska hän on menettänyt oman äitinsä. Nämä siteet ovat hyvin tärkeitä ihmisille.
Kyllä. Tämä henkilö, Sisar Josefa edustaa minulle myös puhdasta viisautta, sillä (hänen sanomanaan) on muutamia, hyvin syvällisiä lauseita, esimerkiksi yksi... en tiedä, osaanko sen nyt ilmaista espanjaksi oikein ja muistanko sen oikein: "Kun elämä johdattaa meidät pois totunnaisilta poluiltamme, silloin synnymme uudestaan." Eikö se jotenkin näin mennyt tämä lause?... Se on ihana!
- Se kuulostaa hyvältä espanjaksi...
Lause todella teki minuun vaikutuksen. Romaanissa on tällaisia, yksittäisiä lauseita, joista pidän.
- Kiitoksia, kauniisti sanottu. Luulenpa, että juuri näin on eli kun poikkeamme siltä tieltä, jonka jo tunnemme ja jonka ajattelemme olevat tätä meidän tavallista elämäämme ja kun yritämme tehdä jotakin erilaista tai kun olemme uudessa tilanteessa, jossa joudumme pelkäämään, silloin elämme tosissamme, meidän on mietittävä, keitä olemme, millaista valitsemamme elämä on. Nämä ovat epämiellyttäviä hetkiä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ne ovat erityisiä hetkiä, jotka auttavat meitä tekemään valintoja ja opettavat meitä tuntemaan itseämme.
- Kun kirjoitat näistä erityisen kielteisistä ja traagisista kokemuksista, niissäkin sinulla on erityinen tyyli - et näytä niitä loppuun asti, et paljasta todellista julmuutta, esim. fyysistä väkivaltaa. Niistä käy kyllä ilmi se kauheus, mikä tapahtuu, mutta et lähde kuvailemaan sitä yksityiskohtaisesti ja sillä lailla kohtaus tuntuu vieläkin julmemmalta, koska se jää ikään kuin psykologisesti vaivaamaan ihmistä.
Niin. Mielestäni usein se, minkä jättää kirjoittamatta, on yhtä voimallista kuin se, minkä kirjoittaa auki. Useimmat ihmiset voivat kuvitella sen, mikä tapahtuu siinä määrin, kuin kokevat sen tarpeelliseksi ymmärtääkseen tilanteen kauheuden. Kuten Anan kokema tilanne kirjan alussa. Tämä on minun kannaltani kunnioitusta lukijaa kohtaan. On ymmärrettävä, että tässä tapahtuu tärkeää yhteistyötä lukijan ja kirjailijan välillä. Jokaiselle lukukokemus on omanlaisensa, uusi ja erilainen. Minä en tällaisissa kovin voimakkaissa kohtauksissa halua tyrkyttää lukijalle omaa näkemystäni vahvasti väkivaltaisista kohtauksista. Se ei mielestäni ole välttämätöntä. Minun ei itsenikään ole aina helppoa sietää sellaista, kun luen kirjaa tai katson elokuvaa, koska se vaikuttaa minuun, jättää jäljen. Itse en halua vaikuttaa lukijoihin niin negatiivisesti. Uskon, että pelkkä välitetty ajatus riittää kuvittamaan kertomuksen. En tahdo, että lukijani traumatisoituvat lukiessaan tekstiäni. Elämä on jo sinänsä tarpeeksi vaikeaa. USA:ssa, missä asun, voi jo olla tarpeeksi traumatisoivaa katsoa uutisia, kun laittaa television päälle ja katsoo uutisia, joutua näkemään asioita. Tällaista kokemusta en halua välittää lukijoilleni. Haluan, että lukukokemus on koskettava ja syvä, mutta ei traumatisoiva.
- Jos puhumme hetken romaanitrilogiastasi, tai tulevasta trilogiasta, sillä tähän mennessä on julkaistu suomeksi Señor Peregrino, La Peregrina, ja muilla kielillä myös, mutta entä tuo kolmas romaani?
Työstän sitä parhaillaan. Se ei ole vielä valmis, mutta sen pitäisi suunnitelmieni mukaan valmistua maaliskuun alussa.
- Ja siinä romaanissa tämä tarina siis jatkuu, tai saa päätöksensä. Vai onko se jatkoa?
Kyllä se on jatkoa. Näissä kahdessa ensimmäisessä teoksessani olen kertonut sekä tulevasta että menneisyydestä. Ja tätä keinoa jalostan viimeisessä romaanissani. Siitä tulee eräänlainen suuri kertomus, legenda, joka auttaa päähenkilö Jamiletia saamaan selville, mistä hän oikeastaan on kotoisin, mikä on hänen taustansa. Ja mikä on hänen "merkkinsä", tuon syntymämerkin merkitys, joka on aiheuttanut hänelle niin paljon kärsimystä. Ja käsittelen myös Espanjaa, huomattava osa romaanissa sijoittuu Espanjaan, ja eri Espanjan eri osiin. Pohjoiseen, Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin seuduille, mutta myös etelään, joka oli kauan sitten maurien hallussa silloisella nimellä Al Andaluz. Tuolloin pohjoinen ja etelä olivat keskenään vihollisia.
- Pääsemme sisään Espanjan historiaan...
Kyllä. Nautin sitä kovasti ja samalla myös opin itse paljon.
- Sinun isoisäsihän oli galicialainen. Eli sinun juuresi oivat siellä?
Kyllä, osittain ovat. Ja tunnen suurta yhteenkuuluvaisuutta Galiciaan, minulla on siellä sukulaisia. Vaikka minulla ei enää ole sukulaisia Kuubassa, minulla on setiä, tätejä ja serkkuja Galiciassa. Käyn heitä tapaamassa ja tunnen, että kaikki tuo on osa omaa historiaani.
Kumpuaako tarinankerrontaperinteesi juuri sieltä?
- Luulen niin. Isosisäni kertoi aivan ihania tarinoita. Hänellä oli se lahja. Uskon, että tarinankerronta nousee hyvin monista kulttuuriperinnöistä, joissa on totuttu kertomaan juttuja koetuista tapahtumista. Kaikestahan voi kehittää tarinan.Minulla on avioliiton kautta sukulaisia Englannissa ja heistäkin on hauskaa kertoa tarinoita. Tarina voi syntyä vaikka kauppareissusta, jolla tapaa henkilön, joka kertoo tarinan. Yksinkertainen asiointi voi muuttua tarinaksi. Minusta tämä on hienoa, parempaa kuin television katseleminen. Parempi on kokoontua elämän aitojen tarinoiden ympärille. Tapahtua voi vaikka pieniäkin asioita, sekin on hauskaa ja ilahduttaa minua.
- Voitko vielä kertoa La Peregrina -romaanin keskeisistä teemoista, koska se on nyt juuri ilmestynyt romaaninuutuutena Suomessa?
Romaanissa on montakin tärkeää teemaa, mutta yksi on se, mikä onkin hyvin kiinnostavaa, kuinka me ihmiset ponnistelemme, kun yritämme ymmärtää elämämme merkitystä, tarkoitusta. Siihen tarvitaan yritystä, ei se ole helppoa. Mutta joskus, kun vain jaksamme ponnistella, koemmekin yllätyksiä. Käykin niin, että se, mitä olimme alun perin ajatelleet ongelmana, muotoutuu lopulta hyveeksi, asiaksi, joka auttaa meitä. Juuri tämän tulee huomaamaan Jamilet - hänen lähtökuvionsa oli maailman kammottavin asia - tuo syntymämäerkki, jota hän joutuu kantamaan koko elämänsä - muuttuukin mysteeriksi, joka antaa hänelle tarkoituksen ja suunnan. La Peregrinan teema on se, että löytää elämänsä mysteerin, löytää isovanhempansa ja oman historiansa.
- Onkin tärkeää, että yritämme saada selville elämämme sisällön ja ymmärrämme ne taakat, joita kannamme. Kuten Salvadoreña-romaanin Adam, jolla lienee samanlainen taustatarina kuin isoisälläsi, tai saman tarinan versio.
Ja kun tämän tarinansa kertoo, kokee syvällisen yhteydentunteen siinä luottamuksessa, joka nousee tarinan jakamisesta toisen henkilön kanssa. Se on rakkautta, kun voi sanoa toiselle: Näin minulle kävi. Tämä luottamus tuo tullessaan ei vain ymmärtämystä toisen taholta vaan myös sen, että sen myötä voi itse tervehtyä, kun saa puhuttua asian pois. Tämä on sellaista, joka muuttaa elämän. Uskon, että siinä piilevät ihmeen juuret, alkuperä - siinä, kun jakaa luottamuksen ja pääsee syvälle tasolle toisen ihmisen kanssa...
- Onpa taas upea lause: Ihmeen juuret.
Kiitos, kauniisti sanottu.
- Vielä yksi asia. Romaaneistasi käy ilmi myös, että sinulla on myös aivan erityinen suhde eläimiin, kaikkiin eläimiin. Kirjassa on kohtaus, jossa päähenkilö päästää vapaaksi joukon (pussiin vangittuja) skorpioneja. Se on todella koskettava ja siitä huomaa, että sinulla on erityinen suhde eläimiin.
Rakastan kaikkia eläimiä. Jopa niitä, jotka...
- Jotka ovat rumia?
.. joita pelätään ja jotka ovat rumia. Mutta niillä on oikeus elää. Meidän on opittava kunnioittamaan luontoa.
- Ne ovat osa luontoa.
Tuo ilmentää Anan hellää luonnetta. Hän joutuu vaikeuksiin sen takia, mutta... olivatko ne muuten hämähäkkejä vai skorpioneja...?
- Skorpioneja.
Hän joutuu vaikeuksiin tämän luonteenpiirteensä takia, mutta se on myös hänen lahjansa.
- Onko sinulla kotieläimiä?
Minulla on kaksi koiraa.
- Minkä rotuisia?
Toinen on maksanruskea labradorinnoutaja. Sen nimi on Toby. Sillä alkaa olla ikää, mutta se on vielä hyvässä kunnossa.
- Minkä ikäinen se on?
Täyttää 12, se on pienikokoinen, mutta pienet koirat elävät hiukan pidempään. Sitten minulla on toinen koira, melko uusi tulokas, ei sekään nuori ole, tuli tuttavalta, joka ei voinut enää pitää sitä. Sen nimi on Ralphie ja rodultaan corgi. Se on niitä koiria, jotka näyttävät lähes jalattomilta... Mutta se on ihana ja komenteleva. Se on mielestään koko kodin kunkku ja kaikkien täytyy seurata sitä.
- Siis isäntä talossa?
Se on isäntä ja superälykäs...
- Niinhän koirat ovat, eivät ehkä kaikki. On myös taviskoiria...
Mutta kaikilla koirilla on hyvä sydän.
- Ja ne ovat herkkiä, uskomattoman herkkiä.
Se on totta!
- Voisimme jutella niin monesta hienosta aiheesta ja vaikka mistä asiasta tuntikausia, mutta sinulla on hyvin pitkä ja raskas ohjelma täällä Suomessa. Kiitos tästä haastattelusta.
Kiitos, että sain tämän tilaisuuden keskustella espanjaksi kanssasi. Se on aina todella mukavaa. Kiitos.
Kiitos ja odotamme lisää romaaneja - paljon romaaneja! Kiitos, Cecilia.
Kiitos itsellesi, nähdään pian.
- Nähdään.
Suomennos: Sini Sovijärvi
Cecilia Samartinin haastattelun keskeinen sanasto espanja - suomi
| firmar | allekirjoittaa, signeerata |
| me encantaría | erittäin mielelläni, mielihyvin |
| tutearse | sinutella |
| acordarse | muistaa |
| una novela | romaani |
| nunca me canso de hacerlo | en ikinä väsy siihen |
| un lector | lukija |
| un cuento | kertomus, tarina; satu |
| apartarse de | vetäytyä syrjään, erkaantua jstak |
| un punto de vista | näkökohta, näkökanta, "vinkkeli" |
| un aspecto | näkökohta, katsantokanta; ulkonäkö |
| un ángulo | näkökulma; kulma, nurkka |
| un personaje | henkilöhahmo |
| íntimo | intiimi, läheinen |
| el alma (f.) | sielu |
| importar | olla tärkeä, olla väliä |
| una prioridad | ensisijainen seikka/asia |
| llevarse con otras personas | tulla toimeen muiden kanssa |
| la narrativa | kerronta |
| escoger | valita |
| narrar | kertoa (kirjallisuudessa, teksteissä) |
| un motivo particular | erityinen syy |
| un recuerdo | muisto, muistikuva |
| sagrado, -a | pyhä, pyhitetty |
| recordar | muistaa, muistella, palauttaa mieleen |
| fallecer | menehtyä, kuolla, poistua keskuudestamme |
| el pasado | menneisyys |
| seguir | seurata, kulkea mukana |
| influenciar, influir | vaikuttaa jhk |
| cercano al corazón | lähellä sydäntä |
| poderoso | voimallinen, tuntuva, mahtava |
| el presente | nykyhetki |
| la flexibilidad | joustavuus, joustovara |
| preguntarse | ihmetellä, kysyä itseltään |
| ir hacia atrás en el tiempo | mennä/kulkea ajassa taaksepäin |
| confuso, -a | sekava |
| un tema | aihe, teema |
| recorriente | (usein) tooistuva |
| equivocarse | erehtyä |
| un camino | tie, kulku |
| tratarse de | olla kysymys jstak, käsitellä jtak |
| intentar de | yrittää |
| pertenecer a | kuulua jklle |
| desviarse | etääntyä, poiketa (tieltä) |
| estancarse | pysähtyä, salpautua, lamautua |
| seguir el rumbo | seurata oikeaa kurssia, pysyä reitillä/matkassa |
| moverse | liikkua |
| disfrutar | nauttia jstak, hyötyä jstak |
| desarrollar | jatkaa parempaan suuntaan, kehittää, edesauttaa |
| un ser humano | ihminen, ihmisolento |
| reflejarse en | heijastua jhkn/jssak |
| el fin | loppu, päämäärä |
| una diosa | jumalatar |
| un desarrollo | kehitys, prosessi |
| una riqueza | rikkaus |
| apreciar la vida | arvostaa elämää |
| enganchar | koukuttaa, saada mukaan; ripustaa koukkuun |
| darse cuenta de | huomata jtak |
| una sirviente | palvelija |
| salvar a | pelastaa (joku) |
| salvadoreño, salvadoreña | El Salvadorin asukas; (sana-assosiaationa tässä myös "pelastaja") |
| enseñar a | opettaa (tekemään jtak) |
| la fe | usko |
| la fortaleza | voima(kkuus); linnoitus |
| un conocido, una conocida |
tuttava |
| sobrevivir | selviytyä, jäädä henkiin |
| más allá | jossain tuolla puolen |
| ilumbrar | valaista |
| lo religioso | uskonnollisuus, uskominen; se, mikä liittyy uskontoon |
| descubrir por su cuenta | löytää/tajuta itse/omin avuin |
| un papel | rooli |
| un monjo | munkki |
| una monja | nunna |
| una actividad caritativa | vapaaehtoinen hyväntekeväisyystyö/-toiminta |
| commovedor, -a emocionante |
liikuttava, tunteisiin vetoava |
| un sacerdote | pappi |
| regular | tavallinen; säännöllinen |
| aportar | myötävaikuttaa, olla mukana, antaa |
| apoyar | tukea, puoltaa |
| maldito,a | kirottu, pahan vallassa |
| integrado,a | mukana/sisällä/osallisena jssak |
| débil | heikko |
| asustarse | säikähtää, pelästyä |
| orgulloso, -a | ylpeä |
| mantener una amistad | ylläpitää ystävyyttä |
| convertirse en | muuttua jksi |
| la sabiduría | viisaus |
| dar miedo a | pelottaa, saada pelkäämään |
| singular | erityinen, ainutkertainen; yksittäinen |
| la crueldad | julmuus, julma teko |
| describir en detalle | kuvailla yksityiskohtaisesti |
| respetar a | kunnioittaa jkta |
| aplastar | nujertaa, murskata |
| tolerar | sietää, suvaita |
| afectar | vaikuttaa |
| quedarse traumatizado, -a | traumatisoitua, saada trauma |
| ver las noticias | katsoa uutiset |
| una trilogía | trilogia |
| entregar | antaa, jättää (julkaistavaksi esim. käsikirjoitus) |
| una marca de nacimiento | syntymämerkki |
| Al Andaluz | muinainen maurien hallitsema Andalusia |
| gallego, -a | galicialainen, Galician maakunnasta oleva |
| las raices (yks, una raíz) | juuret |
| provenir de | olla lähtöisin/peräisin, tulla jstak |
| un don para | (jonkin tekemisen) lahja, lahjakkuus, lahjakkuuden laji |
| los suegros | appivanhemmat |
| una salida | käväiseminen, käynti; ulos(käynti) |
| una novedad | uutuus |
| hacer el esfuerzo de | vaivautua tekemään jtak, saada jtak tehdyksi |
| el propósito de la vida | elämän tarkoitus |
| originariamente | alun perin, alkujaan |
| una virtú | hyve |
| un misterio | mysteeri |
| un cargo | taakka, lasti |
| el entendimiento | ymmärtäminen, käsittäminen |
| un milagro | ihme |
| un escorpión | skorpioni |
| inclusive | mukaan lukien |
| la ternura | lempeys, hellyys |
| una araña | hämähäkki |
| ponerse viejo/viejito | vanheta, ikääntyä |
| mandón | komenteleva |
| una sensibilidad | herkkyys |
Sini Sovijärvi/Yle
Tervetuloa Suomeen, Cecilia Ehkä aloitamme kirjoista -, Kaikille... Sopii mainiosti. Oletko niin ystävällinen? Mehän sinuttelemme, muistan kyllä. Tämähän on kolmas kertasi Joka kerta pidän Katso nyt näköalaa ikkunasta, miten Kävitkö myös Ruotsissa ja Norjassa Norjaan menen joulukuussa. Siis talvella. Tämä on ensimmäinen kertani Vielä yksi romaani. Oletko laskenut, kuinka monta kirjaa En, mutta niitä on kaiketi paljon. Tuhansittain... Niin, mutta en väsy tähän koskaan. Uskomatonta, olet ihailtavan Tämä on ilo minulle. Kaikki tahtovat signeerauksesi. On hienoa kommunikoida lukijoideni Ehkä saat siinä samalla Näin on. Nuo keskustelut inspiroivat Jokaisella on tarinansa kerrottavana, Olen niitä ihmisiä, jotka mielellään Pidän näistä keskusteluista todella. On mukavaa vetäytyä ryhmästä ja Ja kuunnella häntä. Romaaneistasi käy ilmi omanlainen Henkilökohtainen katsantokanta, Totta, näin minäkin näen asian. Keskustelut ovat intiimejä, henkilöni Suoraan sielunsa kanssa ja he Sellaisista, jotka ovat heille Tämä inspiroi meitä kaikkia Se mielestäni auttaa meitä tulemaan toimeen huolehtimaan paremmin hoitamaan paremmin Uskon, että tämä on tärkeää. Kysyisin romaanista, joka on Espanjankielinen nimi on Romaani on hyvin koskettava. Romaanin kerronnasta puheen ollen, olet valinnut menneistä kertovan Nykyhetkeen valitsit Onko tähän erityinen syy vai Tein kyllä valintapäätöksen Koen, että päähenkilöni ja hänen Henkilöt, jotka ovat kuolleet tai seuraavat meitä ja vaikuttavat Muistot heistä ovat niin lähellä Oli korrektimpaa, voimallisempaa Nykyhetkeen taas liittyy niin paljon, Ajattelin, että minulla on jos käytän nykyhetkestä Se onkin merkillistä, ilman, että edes huomasin tätä. Yhtäkkiä aloin ihmetellä, Tajusin tuon minä- ja Se on hyvin luontevaa, Niin on. Kerronta on kuin joki, Useinhan kirjassa tilanne muuttuu, Ja mennään taakse päin... Siksi halusin merkitä selkeästi, Halusin sen olevan vähemmän Toistuvina teemoina kirjoissasi - on elämä, jota elämme, Teema on hyvin keskeinen. Se esiintyy aina uudessa asussa, Pitää paikkansa. Elämme täällä elämäämme Yritämme löytää tietä, Joskus poikkeamme tieltä, tai Silloin tarvitsemme jotakin, mikä Ajatus on tärkeä, - koska elämä liikkuu ja meidän on jotta voimme aidosti nauttia siitä, Se on prosessi... Siksi minun on vaikea irrottautua Tavalla tai toisella se heijastuu Usein näen elämän myös jokena. Joenhan on pysyttävä avoimena. Koskaan ei tiedä, mihin se Loppupiste ei olekaan tärkeää Ja että elää matkansa silmät Kuten Ana matkansa elää, Hän on fantastinen henkilöhahmo. Lopussa hän on kuin jumalatar, joka Mistä tämä henkilöhahmon Mikä minua Anassa viehätti ja hänen joita olen kohdannut, on se, että - vaikka Anan elämä on ollut ja jopa traagista, köyhää, - hänellä on kuitenkin tapa arvostaa elämää Siksi hän ikään kuin antaa lahjan Tämä jokin koukuttaa ihmiset. Ana joutuu asumaan aineellisesti Perheellä on kaikki Mutta sydämessään ja sielussaan he Heidän välillään ei ole yhteyttä... Eivätkä he huomaa ongelmia, Hän ei ole tärkeä, Aluksi hänestä ei ole mitään väliä. Hän vain on, havainnoi oppii tuntemaan heidät ja pelastaa Hän on El Salvadorista Hän yhdistää heidät ja opettaa Rakastamaan itseään ja toisiaan. Romaanissa on toinenkin, hyvin Minulle hän edustaa sitä sisäistä joka on myös yksi pääteemoistasi. Kyllä. Tämä onkin tärkeä asia. Olen nähnyt omassa elämässäni, että ihmiset voivat selviytyä He suoriutuvat ulos voimakkaampina voimaa, joka antaa heille siihen johonkin suurempaan, josta Juuri tämä on aina valaissut paljon Vaikeina hetkinä se on Se on auttanut myös ihmisiä, jotka Tietenkin tämä aihe Mutta mielestäni se on jotakin Jotakin hyvin henkilökohtaista, joka Ja jokaisen tulee kysyä itseltään Aiheita ja asioita on niin paljon... Voisimme puhua tuntikausia. Sinun on jatkettava Erittäin suuret kiitokset. Kiitos, että sain tilaisuuden Joka kerta nautin siitä kovasti. Kiitos. Me jäämme odottamaan lisää Kiitos, Cecilia. - Kiitos itsellesi. Suomennos: Sini Sovijärvi/Yle
Cecilia Samartinin videohaastattelun suomennos
Samartin. - Oikein paljon kiitoksia.
joihin tarvitaan signeeraus..
Tämä on oma kappaleeni.
- Ilman muuta.
- Kyllä vain.
Suomessa. - Niin on, kolmas kerta.
Suomesta enemmän.
kaunis meri on auringossa...
tällä kertaa? - Vain Ruotsissa.
näissä maissa talvella.
- Totta kai, mielelläni.
olet signeerannut?
kärsivällinen.
kanssa, se on minulle se paras juttu.
uusia ideoita?
minua erittäin paljon.
jokin kiintoisa tarina.
kuuntelevat muiden tarinoita.
oikeasti keskustella jonkun kanssa.
Se on kiehtovaa.
näkökulma tekstissä.
jota käytät kirjoittaessasi.
Romaanini ovat intiimejä.
puhuvat sielunsa kanssa. - Suoraan?
puhuvat heille tärkeistä asioista.
elämässä ensisijaisia.
pohtimaan tällä syvällisellä tasolla.
elämään elämämme paremmin, -
toisten ihmisten kanssa, -
ystävyyssuhteistamme,
suhteitamme läheisiin ja kaikkiin.
suomennettu nimellä Kaunis sydän.
Salvarodeña.
ääneksi minä-muodon -
hän-muodon. Miksi?
onko se vain luontevaa?
harkitusti.
äitinsä muistot ovat niin tärkeitä.
poistuneet elämästämme, -
meihin, kuten Anan kohdalla käy.
sydäntämme, nousevat sielustamme.
valita kertomiseen 1. persoona.
henkilöhahmoja on siinä paljon.
enemmän liikkumavaraa, -
3. persoonaa.
olin jo lukenut romaanista osan -
mitäs tämä onkaan...
hän-muotojen käytön.
myös lukijalle.
joka kulkee edes takaisin.
liikutaan ajallisesti eri paikkoihin.
Tämä voi olla sekavaa lukijalle.
missä ajassa liikuimme kulloinkin.
sekavaa lukijalle ja minulle itselleni!
se on kuin tie, kuin matka.
tuo samainen matka-aihe...
Näen elämän näin.
tiellä, jolla kuljemme.
joka on omamme.
joudumme seisahtumaan.
auttaa meitä pysymään kurssissa.
liikutettava elämää, -
pysyä mukana.
- Aivan niin.
tuosta kielikuvasta.
aina tarinoissani.
Se on sama asia.
varsinaisesti päättyy.
vaan kulkeminen, matka.
avoinna ja sydän avoinna.
Kaunis sydän -romaanin päähenkilö.
Alussa hän on niin vaatimaton.
pitää kaikkia lankoja käsissään.
kehitys syntyy?
kaltaisissaan ihmisissä, -
äärimmäisen vaatimatonta -
sydämessään rikkaus, -
ja tietää, mikä on tärkeää.
kaikille kohtaamilleen ihmisille.
hyvin rikkaaseen perheeseen.
mahdollinen materia.
ovat niin sanotusti köyhiä.
joita Ana on käynyt läpi.
koska hän on palvelija.
perheenjäseniä, -
heidät - heidän tietämättään.
(Salvadoreña) ja "pelastajatar".
heitä rakastamaan.
keskeinen henkilö, Sisar Josefa.
uskoa ja voimaa ihmisessä, .
tuttavien ja asiakkaitteni elämässä, -
tragedioista, joita ei voi välttää.
ja täynnä henkistä uskoa, -
yhteyden Jumalaan, -
emme täällä maan päällä tiedä.
myös omaa elämääni.
auttanut minua.
ovat kärsineet enemmän kuin minä.
heijastuu kirjoihini.
suurempaa kuin uskonnollisuus.
jokaisen tulee omakohtaisesti löytää.
nämä elämän tärkeät kysymykset.
vierailuohjelmaasi.
keskustella kanssasi jälleen.
romaaneja, paljon romaaneja...
Videokuvaus: Antti Majala/Yle
Haastattelut USA:n lähetystössä Helsingissä 24.9.2013
