Syksyisin lähes jokaisessa kodissa pörrää hedelmien ja marjojen ympärillä joukko pieniä kärpäsiä. Ne ovat mahlakärpäsiä, joista tunnetuin on banaanikärpänen. Banaanikärpänen tunnetaan myös perinnöllisyystieteen mallieläimenä.
Banaanikärpänen (Drosophila melanogaster)
- kuuluu mahlakärpäsiin
- uusi sukupolvi viikossa
- ravintona mm. hedelmien nesteet
- perinnöllisyystieteen malliorganismi
- tunnetaan paljon mutanttikantoja
Loppukesän omenasato on parhaimmillan ja pöydällä herkut valmiina nautittaviksi. Mutta ei aikaakaan, kun omenoiden ympärillä alkaa hyörinä. Pienet mahlakärpäset ovat löytäneet paikalle.Tunnetuin laji, joskaan ei yleisin, on banaanikärpänen.
Mahlakärpäset imevät pehmenneistä hedelmistä nesteitä. Kärpäset lisääntyvät tehokkaasti ja muutaman päivän jälkeen niitä on kaikkialla, missä vain hedelmiä tai marjoja on tarjolla. Jos hedelmässä on pienikin kolhu, jossa pilaantuminen on aluillaan, se on oiva paikka kärpäsen munille ja toukille.
Banaanikärpästen hävittäminen pitääkin aloittaa poistamalla niitä houkuttavat hedelmät ja jätteet. Käsitiskiaineesta, omenaviinietikasta ja vedestä voi tehdä seoksen, joka houkuttaa kärpäset ansaan. Myös aspartaamilla makeutettua light-mehua voi kokeilla.
Syksyn satokauden päättyessä mahlakärpäset katoavat yhtä huomaamatta kuin ne aikanaan ilmestyivät. Banaanikärpänen ei talvehdi Suomessa, vaan kanta perustuu etelämpää tuleviin yksilöihin.
Banaanikärpänen on jo sadan vuoden ajan ollut yksi biologian, varsinkin perinnöllisyystieteen malliorganismeista. Sen koko perimä selvitettiin jo vuonna 2000. Sitä on helppo kasvattaa. Suotuisissa oloissa uusi sukupolvi kehittyy viikossa. Kärpäsiin on helppo aikaansaada erilaisia mutaatioita. Maailman laboratorioissa onkin nykyään tuhansia perimältään erilaisia kantoja. Banaanikärpäsen avulla on selvitetty monien ominaisuuksien periytyvyyttä. Tuloksia voidaan osin soveltaa myös ihmiseen.
