Järvivedessä nykäyksittäin liikkuvat 1-2 millimetrin pituiset pikkuötökät ovat äyriäisiin kuuluvia vesikirppuja. Niitä on maailmassa yli 400 lajia, joista useimmat elävät järvissä ja muissa sisävesissä.
Vesikirput käyttävät uimiseen ja saalistukseen pitkiä, haaroittuneita tuntosarviaan. Ne syövät kasvi- ja eläinplanktonia, ja toisaalta ovat itsekin tärkeää eläinplanktonravintoa kaloille, esimerkiksi mukulle ja siialle. Vesikirpuilla on yksi iso, kahden silmän yhteensulautumisesta muodostunut musta verkkosilmä.
Vesikirput voivat lisääntyä suvuttomasti ilman hedelmöitystä. Suvuton lisääntyminen on tehokkain ja yleisin tapa, mutta suvullinen lisääntyminen on tavallista syksyisin tai muuten epäedullisissa ympäristöolosuhteissa. Hedelmöitys tuottaa munia, jotka voivat säilyä talven tai kuivan kauden yli.
Vesikirppu reagoi ja sopeutuu herkästi ympäristön muutoksiin
Vesikirppua käytetään mallieläimenä tutkittaessa muun muassa ympäristömyrkkyjen haitallisuutta eliöille. Se on tutkijoille hyvä koe-eläin, sillä se reagoi ja sopeutuu herkästi ympäristön muutoksiin. Iso kansainvälinen tutkimusprojekti on selvittänyt hiljattain vesikirpun kaikki geenit, mikä mahdollistaa myrkkytutkimukset jatkossa geenitasolla.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu
