Kansallista veteraanipäivää vietetään sotiemme veteraanien kunniaksi. Ensimmäisen kerran juhlapäivää vietettiin 1987. Tuolloin itsenäinen Suomi täytti 70 vuotta.
Huhtikuun 27. päivä on sama kuin Lapin sodan päättymispäivä vuonna 1945. Sitä pidetään viimeisenä päivänä, jolloin Suomi oli sodassa.
Veteraanien muistopäivä on uusimpia juhliamme. Juhlapäivää kunnioitetaan juhlaliputuksella ja elossa olevien sotaveteraanien muistamisella. Veteraanipäivälle on haluttu antaa rauhantahtoinen leima, eikä siitä syystä ole sattuma, että ajankohdaksi on valittu sodan päättymisen muistopäivä.
Kotiinpaluu sodan kauhuista
Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan kahdesti, ensin yksin talvisodassa (1939-1940) ja sitten Saksan rinnalla jatkosodassa (1941-1944). Kun saksalaisjoukot oli Neuvostoliiton vaatimuksesta karkotettava Suomesta, puhkesi Saksan ja Suomen välille Lapin sota (1944-1945). Kolmessa sodassa palveli kaikkiaan noin 600 000 miestä ja 100 000 naista.
Vaikka Suomi säilytti itsenäisyytensä, sotien hinta oli kova. Menehtyneitä oli lähes 100 000, ja yhtä suuri joukko palasi kotiin pysyvästi vammautuneena. Fyysisten vammojen ohella moni kantoi syviä psyykkisiä vaurioita. Sotainvalidit ja kaatuneiden omaiset vaativat huolenpitoa, ja sodan aiheuttamat tuhot oli korjattava.
Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan ehtoihin kuuluivat isot sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Suomi oli myös joutunut luovuttamaan sille noin kymmeneksen pinta-alastaan, ja luovutetuilta alueilta siirtyneet lähes puoli miljoonaa suomalaista olivat nyt vailla kotia ja elantoa.
Jälleenrakennuksen ja sotakorvausten aika
Asuntopula oli kiireellisimpien ratkottavien asioiden joukossa. Asuntoja oli tuhoutunut sodassa, uudet tulijat oli asutettava ja rintamalta palanneet miehet alkoivat perheellistyä vilkasta tahtia. Sotien jälkeen syntyvyys Suomessa oli huipussaan.
Myös sotakorvausten maksaminen vaati työvoimaa. Sotainvalidien auttaminen takaisin työelämään oli sekä yksilön että yhteiskunnan etu.
Oma päivä arvonannon merkiksi
Suomi oli muiden toisessa maailmansodassa hävinneiden maiden tapaan todettu Pariisin rauhansopimuksessa syylliseksi sotaan. 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto alkoi uudistua ja idän ja lännen välinen kylmä sota lientyä, oli ilmapiiri viimein valmis avoimelle puheelle viime sodista ja niiden veteraaneista.
Silloin myös veteraanijärjestöt ehdottivat pääministeri Kalevi Sorsan tuella, että Suomeen saataisiin kansallinen veteraanipäivä. Veteraanien oli aika saada käytännön tuen ohella julkista arvostusta Suomen itsenäisyyden puolustamisesta.
Ensimmäistä kertaa kansallista veteraanipäivää vietettiin 27.4.1987. Kansallisena veteraanipäivänä Suomen eri kunnissa järjestetään paikallisia juhlia ja muita tapahtumia. Myös kouluissa juhlapäivä saatetaan ottaa huomioon.
Veteraanien perintö
Itsenäisyyden puolustamisen jälkeen sodan käynyt sukupolvi loi pohjaa nykyiselle hyvinvointivaltiolle ja jälleenrakensi sodan vaurioittamaa Suomea. Sotakorvaukset saatiin maksettua, ainoana maana maailmassa.
Veteraaneja oli vuonna 2021 keskuudessamme yhä liki 6000. Heidän keski-ikänsä on jo reilusti yli 90 vuotta. Tammenlehvän Perinneliitto, jonka veteraanijärjestöt perustivat vuonna 2003, hoitaa ja vaalii Suomen vuosina 1939-1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä.
Lähteinä käytetty mm. Markku Honkasalo: Sotiemme veteraanin päivä 1987-2007 - kansallinen veteraanipäivä 20 vuotta, Yle, Tammenlehvän Perinneliitto, Sotiemme Veteraanit -varainhankinta.
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa: Heille kallis ol' maa.
Kertokaa lastenlapsille lauluin:
Himmetä ei muistot koskaan saa!”
Kertosäe laulusta Veteraanin iltahuuto.
Säv. ja san. Kalervo Hämäläinen
Edit 27.4.2017: Muokattu mobiilitekstiä
Edit 26.4.2018: Vaihdettu pääkuva, lisätty tekstisisältöä ja muokattu linkkejä
Edit 27.4.2018: lisätty kuva, muokattu mobiilitekstiä
Edit 27.4.2021: poistettu video.
Edit. 20.1.2022: Tarkennettu veteraanien määrä.
