Sinivuokko on eteläisen Suomen kevätkasvi, vaikka siitä onkin yksittäisiä havaintoja jopa Oulun läänistä. Se suosii ravinteikkaita, valoisia metsiä ja metsänreunoja.
Sinivuokko eli lehtosinivuokko
(Hepatica nobilis tai Anemone hepatica)
- monivuotinen
- 10-15 cm korkea
- osittain rauhoitettu
Sinivuokon kukkasilmut kehittyvät valmiiksi jo edellisenä kesänä, minkä ansiosta se pääsee kukkimaan varhain keväällä heti lumien sulamisen jälkeen. Sinivuokot eivät sisällä mettä, joten aikaisin keväällä lentävät hyönteiset saavat palkaksi vain siitepölyä.
Pähkylät ovat sinivuokon hedelmiä
Myös edelliskesän lehdet talvehtivat. Vuokolla on yleensä 6-7 sinistä tai sinipunaista, joskus myös valkoista, kehälehteä sekä paljon heteitä ja emejä.
Kehän alla on kolme verholehtimäistä ylälehteä, jotka suojaavat kukinnan jälkeen kehittyviä hedelmiä, pähkylöitä.Kukat ovat yksittäin karvaisen lehtivanan päässä. Lehdet ovat nahkeita, kolmihalkoisia ja munuaismaisia, päältä tummanvihreitä ja alta usein punertavia.
Muurahaisten herkkua
Laji leviää luontaisesti muurahaisten välityksellä - muurahaiset irrottavat hedelmiä öljymäisen, ravinnoksi sopivan aineen vuoksi ja kuljettavat näin siemeniä uusille kasvupaikoille.
Sinivuokkojen kerääminen myytäväksi on kielletty. Sinivuokko ei leviä juurakon avulla kuten valkovuokko, joten poimiminen ei ole suotavaa.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu, Ekolokero
