Loppukesällä luonto alkaa valmistautua talveen, joka tarkoittaa kasveille ja eläimille erityisesti kylmyyden ja kuivuuden sietämistä. Ruskan merkitys ei ole täysin tiedossa. Erään teorian mukaan se olisi puun tapa hämätä hyönteisiä viestittämällä, että se on kuolemassa.
Kun ilma syksyllä kylmenee ja päivät pimenevät eläimet hakeutuvat talvipesiin, keräävät ruokavarastoja ja vaihtavat turkin väritystä. Kasveilla puolestaan kasvu pysähtyy, siemenet ja talvisilmut valmistuvat ja jotkin kasvin osat kuolevat.
Tällöin myös varpujen ja ruohojen lehdissä oleva lehtivihreä eli klorofylli hajoaa vähitellen. Hajoamistuotteet siirtyvät puun runkoon odottamaan seuraavaa kevättä. Näin kasvit ottavat lehdistä talteen tärkeät aineet, kuten typen, joiden valmistamiseen kuluisi paljon energiaa.
Karotenoidit ja ksantofyllit värjäävät lehdet
Kuitenkin esimerkiksi lepän lehdet varisevat vihreinä, sillä leppä saa juuristobakteeriensa ansiosta riittävästi typpeä muutenkin, eikä sen tarvitse kierrättää sitä. Lehtivihreän hävitessä muut väriaineet, mm. oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, tulevat lehdissä näkyviin - ja samalla luonto puhkeaa upeaan väriloistoon, ruskaan.
Ruska alkaa ensimmäisistä pakkasöistä. Silloin osa kasvien soluista kuolee, ja kasvien hapan soluneste alkaa vaikuttaa.
Puuruskan värikkäimpiä kasveja lienevät haapa, pihlaja ja monet jalot lehtipuut. Maaruskassa taas loistavat mustikka, riekonmarja, vaivaiskoivu ja juolukka.
Lapissa komeimmillaan
Ruska alkaa pohjoisesta ja sen ajankohtaan vaikuttaa erityisesti kasvupaikan leveyspiiri eli päivän pituus. Komeimmillaan ruska on yleensä Lapissa, mikä houkutteleekin pohjoiseen monia ruskaretkeläisiä maisemista ja kirpeistä syysilmoista nauttimaan!
Sarjoista Ekolokero ja Riston luontokoulu.
