Tikat ovat kolopesijöitä. Pesäkolo syntyy terveeseenkin puuhun, mutta ravinnon kannalta metsän lahopuut ovat välttämättömyys.
Tikat kovertavat itse pesäkolonsa puun runkoihin. Ne tekevät uuden kolon joka vuosi. Tikoilla on vahvat käyräkyntiset varpaat, kaksi eteen, kaksi taakse. Niiden avulla tikat kiipeilevät ketterästi puiden rungoilla. Vankka pyrstö antaa hyvän tuen runkoa vasten.
Metsän lahopuut ovat tikoille ensiarvoisen tärkeitä ravintokohteita. Koputtelemalla puun runkoa tikka kuulostelee mahdollisia kaarnan alla tai rungossa olevia hyönteistoukkia ja muita pikkueläimiä. Kun kohde on paikallistettu, tikka koputtelee reiän, josta se sitten pitkällä tahmealla kielellään pyydystää saaliin.
Tikka on paikkalintu
Tikkojen ravintoa on myös havupuiden siemenet. Tikat elävät ympäri vuoden samoilla seuduilla, mutta huonoina käpyvuosina tikat saattavat vaeltaa uusille asuinseuduille runsaamman ravinnon toivossa. Vaelluksen pituus vaihtelee kymmenistä kilometreistä jopa tuhansiin kilometreihin.
Käenpiika – poikkeuksellinen tikka
Käenpiika on erilainen tikka. Se on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa.
Käenpiika ei muiden tikkojen tavoin koverra itse pesäkoloaan. Se pesii muiden tekemissä koloissa, luonnonkoloissa ja pöntöissä. Käenpiika ei myöskään kiipeile rungoilla eikä rummuta nokallaan. Laulu on monitavuinen kimeä, toistuva piipitys.
Käenpiian ravintona on pääasiassa muurahaiset ja niiden munat.
