Kirkasvetisillä järvillä pesivä kuikka on sopeutunut erityisen hyvin elämään vedessä. Ruumiin takaosassa olevilla jaloillaan se ei itse asiassa pysty kävelemään lainkaan, mutta on sen sijaan erinomainen sukeltaja.
Kuikan pesä on kasvien kätköissä aivan vesirajan tuntumassa, minkä vuoksi laji on varsinkin aiemmin kärsinyt vesien säännöstelystä.
Ravinnokseen kuikka syö pesimäjärven kaloja, vaikka poikasia voidaan ruokkia aluksi myös hyönteisillä ja toukilla. Kuikka tarvitsee pitkän kiitoradan järvelle päästäkseen lentoon, sillä sen siivet ovat ruumiin kokoon suhteutettuna hyvin pienet. Kaukaa katsottuna kuikka muistuttaa kaakkuria, mutta usein linnut voi erottaa nokan asennon perusteella: kuikka pitää nokkansa vaakatasossa, kaakkuri puolestaan yläviistossa. Kuikka on Pohjois-Savon maakuntalintu.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu ja Minna Pyykön maailma
