DNA eli deoksiribonukleiinihappo on elämän tärkein molekyyli. DNA-molekyyleissä on kaikki tarvittava tieto toimivan eliön rakentamiseen. Tieto on emäsjärjestyksessä. Se muistuttaa tietokoneiden binääristä tietoa, joka voidaan esittää nollina ja ykkösinä. DNA:n tieto voidaan esittää neljänä kirjaimena: A, G, T ja C.
Tietolaatikko
Nisäkkäillä kunkin kromosomin päissä on telomeerit, eli jaksot joissa toistuu emäsjärjestys TTAGGC tuhansia kertoja. Tämä jakso suojaa toiminnallisia geenejä ja estää kromosomien päitä liittymästä toisiinsa.
DNA välittää tietoa sukupolvien välillä
Millainen mekanismi välittää tiedon eliön ominaisuuksista seuraavalle sukupolvelle? Miksi lapset muistuttavat vanhempiaan? Tämä oli mysteeri ennen DNA-molekyylin löytämistä.
DNA tunnistettiin perimää kantavaksi aineeksi jo 1800-luvun lopulla, mutta sen toiminnan ja tarkan rakenteen selvittäminen vaati monien tutkijoiden vuosien tutkimuspanoksen.
DNA:n kaksoiskierteisen rakenteen kuvasivat ensimmäisinä yhdysvaltalainen biologi James Wattson ja englantilainen fyysikko Francis Crick vuonna 1953. He ymmärsivät, että DNA koostuu kahdesta neljän nukleotidin muodostamasta kierteestä, jotka kiinnittyvät toisiinsa.
Nukleotidit ovat sokerin (S), fosfaatin (P) ja emäksen muodostamia rakenneosasia. Nukleotideja on neljä erilaista, ne nimetään emäsosan mukaan: adenosiini (A), guaniini (G), tymiini (T) ja sytosiini (C).
Nukleotidit muodostavat ketjun ja kaksi ketjua yhdistyy kaksoiskierteeksi. Ketjut eivät yhdisty sattumanvaraisesti, vaan emäsparisäännön mukaan. Adenoniisi sitoutuu aina tymiiniin ja guaniini sytosiiniin. Kierteet ovat siis toistensa peilikuvia.
Emäsparisääntö
Perustuu ohjelmaan: Etälukio, Solubiologia, 2000. Artikkeli: Jussi Nygren
