Siili syö pääasiassa hyönteisiä ja muita selkärangattomia pikkueläimiä, joita se etsii öisillä retkillään. Talven siilit viettävät talvihorroksessa, jolloin niiden ruumiinlämpö laskee neljään asteeseen ja sydän lyö vain pari kertaa minuutissa.
Siili (Erinaceus europaeus) on hyönteissyöjä
- Yksin viihtyvä yöeläin
- Pesiä päivä-, poikas-, syys- ja talvipesä
- Käpertyy kerälle, kun kokee olonsa uhatuksi
- Älä anna maitoa, vältä viljapitoisia ruokia. Siili saa niistä vatsanpuruja
Suomen ensimmäiset siilihavainnot ovat Ahvenanmaalta ja lounaissaaristosta 1800-luvulta. Huonona uimarina siili tuskin on levinnyt maahamme luonnonvaraisesti. Aluksi piikkinen uudisasukas ei herättänyt ihastusta, vaan pikemminkin pelkoa. Myöhemmin siiliä alettiin arvostaa sympaattisen olemuksen vuoksi. Samalla levisi myytti tehokkaasta rotan- ja käärmeentappajasta.
Siili on hyönteissyöjä
Siili syö pääasiassa selkärangattomia eläimiä, esimerkiksi matoja, etanoita ja kovakuoriaisia. Terävillä hampailla kovakuoriaisten kitiinikuorikin murtuu helposti. Sopivan tilaisuuden tullen siili syö myös vaikkapa sammakoita ja pikkunisäkkäitä, jopa käärmeitä.
Siili elää suurimman osan ajastaan yksin. Vain kevään kiima-aikana uros ja naaras ovat yhdessä. Urokset liikkuvat suuremmalla alueella kuin naaraat. Lajikumppanin kohdatessaan siilit usein tuhisevat toisilleen.
Poikaset syntyvät juhannuksen tienoilla. Syntyessään ne ovat vaaleanpunaisia ja pehmeäpiikkisiä. Naaras imettää ja huolehtii niistä kuukauden päivät, jonka jälkeen poikaset saavat tulla toimeen omillaan.
Monenlaisia pesiä
Päivänsä siili nukkuu päiväpesässä, joita voi olla useita pitkin reviiriä. Poikasille naaras rakentaa hieman isomman poikaspesän. Syksyn lähestyessä siilit viettävät aikaansa myös ns. syyspesässä ennen varsinaiseen talvipesään siirtymistään. Siili viettää elämästään noin 85% pesässä.
Siili horrostaa talven
Talvihorros vietetään talvipesässä, joka voi olla kaukanakin kesän tutusta pihapiiristä. Talvipesä tehdään usein metsään vaikkapa pehmeän mättään sisään tai puun juurakon alle. Talvihorroksessa niiden ruumiinlämpö laskee neljään asteeseen ja sydän lyö vain pari kertaa minuutissa. Urokset liikkuvat suuremmalla alueella kuin naaraat.
Moni ruokkii siilejä
Siili on tuttu kesäillan ja -yön vieras monen pihapiirissä. Jos tarjolla on siilille sopivaa ruokaa, paikalle kerääntyy nopeasti useampikin siili, ja ne tottuvat käymään "tarjottimella" varsin nopeasti. Koska siilit voivat sotkea ruokapaikkansa ulosteillaan, astiat täytyy puhdistaa säännöllisesti ja muutenkin huolehtia ruokintapaikan hygieniasta.
Siilejä ruokitaan usein kalalla. Loisten tuhoamiseksi kalat tulee keittää. Myös teollisesti valmistettu kissanruoka kelpaa siilille, mutta niiden suhteen kannattaa välttää viljaa sisältäviä tuotteita. Siilit ovat omalla tavallaan keliaakikkoja ja saavat viljasta vatsavaivoja. Myöskään maitoa ei saa antaa, sillä sekin aiheuttaa ripulointia ja vatsanpuruja.
Ruokinnasta on eniten apua siileille heti niiden herättyä talvihorroksesta ja loppukesällä, kun ne keräävät vararavintoa seuraavaa talvihorrosta varten. Keskikesällä siilit kyllä löytävät riittävästi ruokaa luonnosta.
Perustuu ohjelmaan: Ekolokero
