Orava on erittäin taitava kiipeilijä, joka hyppää pitkiäkin loikkia puusta toiseen. Orava on siitä erityinen eläin, että sen nähdäkseen ei useinkaan tarvitse poistua omaa kotipihaa kauemmaksi.
Tietolaatikko
- Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijä, jonka pääravintoa on kuusen siemenet
- Väritykseltään kesäisin ruskea ja talvella harmaa, mutta vatsapuoli on läpivuoden valkea
- Voi nähdä koko maassa Utsjokea ja Kilpisjärveä myöten
Alunalkaen orava on havumetsien laji, mutta se on sopeutunut elämään myös lehti- ja sekametsissä, ja puistoissa ja puutarhoissa. Se tekee puuhun pallomaisen risupesän, joka on vuorattu yleensä sammalilla.
Joskus orava tekee pesänsä myös rakennuksiin tai suuriaukkoisiin linnunpönttöihin. Silloin pesän pehmikkeinä on usein käytetty vaikkapa vanhoja räsyjä, lankoja, eristevillaa - kaikkea, mitä orava on sattunut irti saamaan.
Oravan tunnistaa helposti pitkästä tuuheasta hännästä
Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä: Itä-Suomessa yleinen mustahäntäinen tumma kuusiorava, varsinkin Lapissa yleinen, punahäntäinen, talvella hopeanharmaa mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen.
Useimmat Suomen oravat ovat näitä ruskeahäntäisiä oravia. Pysyvästi mustaselkäiset oravat ovat Suomessa harvinaisia. Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä ulkomuodoltaan että kooltaan
Orava on erittäin taitava kiipeilijä, joka hyppää pitkiäkin loikkia puusta toiseen. Sen pitkä tuuhea häntä toimii peräsimenä, sen seikkaillessa puun latvasta toiseen.
Orava on erittäin taitava kiipeilijä
Oravista on kaupunkialueilla tullut ihmisen tutuimpia seuralaisia
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu, Luonto-Suomi ja Luontoretki
