Lokkien ja sorsien seurana rantaruovikossa voi nähdä hääräilemässä piisamin, joka on isokokoinen vedessä elävä jyrsijä.
Tietolaatikko
- Piisami (Ondatra zibethicus) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen ja pitkähäntäinen, pääosin vedessä elävä myyrälaji
- Istutettu turkiseläimeksi Suomeen
- Ruotsin ja Norjan piisamikannat ovat peräisin Suomesta
Piisami oli Amerikassa 1900-luvun alussa arvokas turkiseläin. Suomeen ensimmäiset yksilöt tuotiin 1919 ja ne vapautettiin Kajaanin seudulla. Tämä istutus epäonnistui, mutta vuonna 1922 laji sai vakinaisen aseman. Nykyään piisami elää joka puolella Suomea. Suuren kokonsa puolesta piisamia voi kutsua jättimyyräksi.
Piisami muistuttaa elintavoiltaan varsin paljon majavaa
Piisamit liikkuvat vilkkaimmin hämärällä ja yöllä. Ne rakentavat yleensä suuren, kekomaisen pesänsä kasveista järven tai muun vesistön rannalle. Piisami viihtyy monenlaisissa suhteellisen tyynissä vesistöissä järvissä, joissa, suolammissa ja suojaisissa merenlahdissa kunhan vesi on sen verran syvää, ettei se talvella jäädy pohjaa myöten.
Rantavedessä olevan piisamin talvipesän sisäänmenoaukko on nimittäin veden alapuolella. Kesällä piisami kaivaa mahdollisuuksien mukaan poikaspesänsä rantatörmään. Ajan kuluessa törmään voi syntyä oikein onkaloverkosto.
Piisamit elävät pariskunnittain ja puolustavat reviiriään. Ravinnokseen piisami käyttää pääasiassa vesikasveja kuten lumpeen ja ulpukan juurakoita, osmankäämiä, palpakoita ja saroja, mutta varsinkin talvella myös simpukoita, rapuja ja kuolleita kaloja.
Eläviä kaloja se ei osaa kalastaa. Ravintoa kerätessään se saattaa hävittää laajojakin vesikasvien kasvustoja. Alun perin piisami on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on istutettu Eurooppaan turkiseläimeksi 1900-luvun alku-puolella, ja Suomessa se on levinnyt lähes koko maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu
