Kettu ei ole turhan vaatelias elinympäristönsä eikä ruokansa suhteen. Hyvä sopeutumiskyky onkin tae sen selviytymiselle muuttuvassa ympäristössä.
Tietolaatikko
- Kettu (Vulpes vulpes) liikkuu pääasiassa ilta- ja yöaikaan
- Älykäs ja oppimiskykyinen eläin
Kettu on kotiutunut myös kaupunkien laitamille ja löytää ruokaa kotitalousjätteidenkin joukosta. Petoeläimenä kettu syö eniten lihaa, mutta kesällä ja syksyllä myös marjat ja hedelmät kelpaavat ruuaksi.
Kettu varastoi saaliinsa
Vaikka kettu enimmäkseen saalistaa myyriä ja muita pikkujyrsijöitä, se lähtee tilaisuuden tullen muna- ja lintujahtiin. Kettu saa lokkiyhdyskunnan pois tolaltaan ilmestymällä saalistusretkellään lintujen pesimäalueelle. Linnut tekevät kaikkensa ajaakseen vihollisen pois, mutta rauhallisesti kierrellen kettu silti etsii saalista ja nappaa osansa. Jos kettu saa siepattua isomman linnun, vaikkapa vesilinnun, se kuljettaa saaliin rauhalliseen paikkaan ja syö sen siellä. Ylimääräisen ruuan kettu varastoi maakuoppaan.
Kettu kaivaa usein itse pesäkolonsa, jossa naaras synnyttää keväällä keskimäärin 4-7 pentua. Kettuperheessä saattaa lisäksi elää muutamia naaraita edellisvuoden pentueesta. Syksyllä pentueen urosketut ja osa naaraista jättävät vanhempiensa reviirin.
Ketun paksu talviturkki vaihtuu jaloista alkaen kesäkarvaan kesäkuukausien aikana. Kesällä ketun turkki voi näyttää takkuiselta ja kirjavalta. Uusi talviturkki kasvaa loka-marraskuussa. Joskus voi nähdä surkean näköisen, lähes karvattoman ketun. Karvattomuuden syynä on syyhypunkin aiheuttama sairaus, kettukapi, joka voi tarttua myös koiraan. Luonnossa sellainen sairas kettu ei ole pitkäikäinen.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu
