Unihalvaus kestää vain muutamia kymmeniä sekunteja, mutta se voi olla pelottava ja äärimmäisen ahdistava kokemus.
– Ensimmäisellä kerralla unihalvaus oli kuin kauhuelokuva, jossa olet ikään kuin pääsi sisällä mutta kykenemätön liikkumaan tai osoittamaan, että olet vielä hengissä – ja sitten joku päättääkin tehdä sinulle ruumiinavauksen. Kun myöhemmin tiesin, mistä on oikeasti kyse, mikä on sen fysiologinen perusta niin kokemus oli huomattavasti vähemmän ahdistava.
Unihalvaus on monelle sen kokeneelle pelottavin kaikista, äärimmäisen ahdistava kokemus: Heräät yöllä. Makaat omassa sängyssäsi, mutta huone tuntuu oudolta. Ehkä sen valaistus on erilainen kun yleensä herätessäsi. Tai ehkä outoa on se, ettet pysty liikkumaan, tai ehkä se kammottava oivallus, että huoneessa on joku tai jokin hyvin pahansuopa, joka lähestyy sinua.
Et pysty liikkumaan, etkä huutamaan et pääse pakoon, et herää painajaisunesta koska olet jo hereillä. Koetat epätoivoisesti liikuttaa jotain ruumiinosaasi, koska tiedät että se lopettaa kohtauksen.
Tutkijatohtori Katja Valli Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksesta on paitsi tutkinut unia, myös itse kokenut unihalvauksen.
Mitä aivoissa tapahtuu unihalvauksen aikana?
– Näitä on hankala tutkia aivokuvantamismenetelmillä, koska ei tiedetä, milloin kohtaus tulee. Mutta syvällä aivorungossa on mekanismi, joka aktivoituessaan estää lihaskäskyjen etenemisen aivoista lihaksiin. Rem-unen aikana motorinen aivokuori on hyvin aktiivinen, unissa voi olla paljon liikettä, mutta lihashalvaus suojaa nukkujaa unennäön aikana, Valli kuvailee.
– Unihalvauksen aikana siis käykin niin, että aivot ehtivät herätä, mutta mekanismi syvällä aivorungossa herääkin hitaammin. Eli se lihashalvaus jatkuu valvetilaan, ja kestää vielä muutamia kymmeniä sekunteja, ennen kuin ihminen saa lihakset kontrolliinsa.
Joskus unihalvaukseen liittyy myös hallusinaatioita.
– Ei aina, mutta usein siihen liittyy joko läsnäolon kokemus, koetaan jonkun pahansuovan olennon tai henkilön olevan läsnä tai sitten huoneessa olevat esineet saatetaan havaita vääristyneinä, esim. vaatenaulakko tulkitaan ihmiseksi. Kaikilla näitä ei esiinny, monet havaitsevat ympäröivän tilan ihan sellaisena kuin se on.
Alieneita vai unihalvaus?
Miksi läsnäoleva hahmo koetaan pelottavaksi ja pahansuovaksi?
– Hyvä kysymys, todella harvoin ihmiset raportoi minkään positiivisen läsnäoloa.
Usein kokemukseen liittyy tumma hahmo kauempana huoneessa ja pelko siitä, että se alkaa lähestyä. – On jopa pohdittu, olisivatko kertomukset alienien sieppauksista osittain unihalvauskokemuksia, Valli kertoo.
Unihalvauksesta on kokemuksia läpi historian ja kulttuurien. Sitä on pidetty paitsi avaruusolioiden vierailuna, todisteena demonien olemassaolosta, noituutena ja monen muuna pahana asiana.
Suomen kielen sanan painajainen ajatellaan alun perin kuvaavan unihalvausta, pahaa olentoa, joka istuu rinnan päällä ja estää liikkumisen. Esimerkiksi Japanissa unihalvaus tunnetaan nimellä kanashibari, sitoa metalliköydellä.
Unihalvaus kestää vain hetken
– Unihalvaus on tila, jonka moni kokee 1-2 kertaa elämässään, mutta muutamat ihmiset kokevat sen jopa viikoittain. Halvaantumisen kokemus ei ole pitkäkestoinen, muutamia kymmeniä sekunteja, minuutin, joillakin jopa kymmenen minuuttia.
Unihalvaukselle ei ole mitään selvää laukaisevaa tekijää, eikä niitä kokeneiltä ole löydetty mitään yhteistä persoonallisuuden piirrettä tai sairautta. Narkolepsiaan unihalvauksella on kuitenkin yhteys.
– Narkolepsiahan on unihäiriö, jossa henkilö kokee huomattavaa päiväaikaista väsymystä ja unen rakenne on rikkoontunut ja Ihminen saattaa nukahdella lähes istualleen. Usein narkolepsiaan liittyy myös katapleksia, eli lihasjänteyden menettäminen valveilla, varsinkin jonkun emotionaalisen kokemuksen yhteydessä.
Vallin mukaan näyttää siltä, että katapleksia-ominaisuus liittyy unihalvaukseen, eli rem-unelle tyypillinen halvaus yleistyykin valvetilaan narkolepsiassa. – Narkoleptikoilla tämä lihashalvaus esiintyy useammin unen ja valveen rajamailla eli heillä unihalvaukset ovat hieman yleisempiä kuin muulla väestöllä.
Unihalvaus ja painajainen eivät ole sama asia
– Suurin osa painajaisista näyttäisi esiintyvän rem-univaiheessa, jolloin lihashalvausmekanismi normaalisti toimii hyvin, Valli kertoo.
– Painajaisethan ovat siinä mielessä samantyyppisiä kuin unihalvaus, että voimakkain tunne on pelko tai ahdistus. Ja painajainen määritellään uneksi joka on voimakkaasti negatiivinen ja herättää nukkujan. Mutta painajaisesta keho ja aivot heräävät samaan aikaan eikä halvaus jatku valvetilaan asti.
Elena Seikkala hahmotti psykologian pro gradu -työssään Öinen kauhu - kokemus ja selviytyminen unihalvauksesta kärsivillä, erilaisia selviytymistapoja. Niitä olivat esim. alkaneen kohtauksen aktiivinen vastustaminen, yleensä yrittämällä liikkua ja toisaalta yritys rentoutua ja olla puuttumatta episodin kulkuun, ”antaa virran viedä” –asenne.
Keinoina oli myös tiedon hankkiminen, psykologisen tuen etsiminen, henkilökohtaisen kasvun näkökulma, pelon hallinta sekä uteliaisuus unihalvausta kohtaan.
Seikkala jakoi unihalvauksen kokijat kolmeen ryhmään: uhreina itseään pitäviin, selviytymiseen uskoviin ja tutkijoihin. Ns. uhrien asenne unihalvaukseen oli negatiivinen, selviytymiseen uskovien ambivalentti ja tutkijoiden muita positiivisempi.
Uhreille tyypillisin selviytymiskeino oli aktiivinen vastustaminen, tutkijat puolestaan antoivat kohtauksen viedä ja suhtautuivat siihen uteliaasti. Pelon tunne oli kaikilla ryhmillä, mutta tutkijoilla se oli vähäisin.
Tieto helpottaa ahdistusta
Kaikille ryhmille asiallinen tieto unihalvauksesta ja tuki olivat tärkeitä. Samoilla linjoilla on Katja Valli.
– Unihalvaukseen ei ole lääkettä. Mutta tärkeintä on ehkä ymmärtää, mistä on kyse: että unihalvaus ei sinänsä ole vaarallinen ja että se on lyhytkestoinen tila. Ihmiset ovat raportoineet, että jos he oikein yrittävat liikuttaa jotain kehonsa osaa, se tahdonalainen yrittäminen lopettaa sen halvauskohtauksen, Valli kertoo.
– Ehkä myös tutkiva uteliaisuus helpottaa kohtauksen kokemista: että okei, nyt tapahtuu tällaista, tämä ei ole todellista, tämä menee kohta ohi, mitäköhän seuraavaksi näen tai kuulen? Kun kohtausta on vaikea välttää, niin se, miten siihen suhtautuu, määrittää kohtauksen vaikutuksen ihmiseen.
Unihalvaus ei ole vaarallinen
Seikkalan mukaan unihalvaukseen uteliaasti suhtautuivat tutkijat raportoivat unihalvauksen lopuksi kokeneensa joskus vapauttavan ja hienon leijuntakokemuksen. He myös kokivat unihalvauksen olleen lopulta positiivinen asia elämässään. Kauhea asia, josta selviytyminen oli antanut voimia ja uskoa myös muista asioista selviytymiseen.
Sekä Valli että Seikkala arvelevat, että ensimmäisiä kertoja unihalvauksen kokevat tuskin pystyvät suhtautumaan siihen uteliaisuudella. Mutta monille tuo helpotusta tieto siitä, että ilmiö on aika yleinen, sille on nimi, eikä se ole vaarallinen.
Perustuu radio-ohjelmaan: Oudot tunteet Toimittaja: Ilona Ikonen Haastateltava: tutkijatohtori Katja Valli
Edit: otsikkoa muutettu 8.2.2018
