Yhteyttäminen tarkoittaa energian sitomista orgaanisten yhdisteiden sidoksiin. Kasvit sitovat auringon säteilyenergiaa sokeriin. Tätä kutsutaan fotosynteesiksi. Yhteyttämistä on myös kemosynteesi, jossa epäorgaanisten yhdisteiden kemiallista energiaa sidotaan orgaanisiin yhdisteisiin.
Tietolaatikko
Ilmakehän happi on peräisin fotosynteesistä
Kasvien lisäksi myös monet bakteerit ja levät kykenevät fotosynteesiin. Yhdessä nämä eliöt tuottavat hapen, jota on ilmakehässä 20 prosenttia.
Soluhengityksessä happi muuttaa muotoaan. Kaikissa eliöissä, myös kasveissa, tapahtuu soluhengitystä, jossa happi sitoutuu jälleen hiilidioksidiin ja veteen.
Yhteyttävät eliöt ovat omavaraisia
Me ihmiset olemme toisenvaraisia eliöitä, eli käytämme syömiemme eliöiden orgaanisia yhdisteitä tyydyttääksemme energiantarpeemme. Omavaraiset eliöt taas kykenevät sitomaan energiaa yhteyttämällä.
Kasvisolun viherhiukkaset sisältävät pigmenttejä, jotka absorboivat valon energiaa. Tärkeimpiä pigmenttejä ovat vihreät klorofyllit ja oranssit karotenoidit. Pigmenttien nappaama energia mahdollistaa fotosynteesin eli sarjan reaktioita, missä hiilidioksidi ja vesi muuttuvat glukoosiksi ja hapeksi.
Fotosynteesi jaetaan valoreaktioihin ja pimeäreaktioihin. Valoreaktiot tarvitsevat valoa tapahtuakseen. Osa valoreaktioiden lopputuotteista jatkaa pimeäreaktioihin, jotka eivät välttämättä tapahdu pimeässä, mutta ovat riippumattomia valosta.
Perustuu ohjelmaan: Etälukio, Solubiologia. Vuosi: 2000 Haastateltava: Kurt Fagerstedt Artikkeli: Jussi Nygren
