Solut ovat rakennuspalikoita, joista kaikki eliöt muodostuvat. Kaikissa soluissa tapahtuu aineenvaihduntaa, joka mahdollistaa niiden kasvun ja lisääntymisen. Yksisoluisten eliöiden solut ovat hyvin monikykyisiä. Monisoluisissa eliöissä solut taas voivat erikoistua erilaisiin tehtäviin ja muodostaa kudoksia.
Tietolaatikko
Miksi solut ovat niin pieniä?
Solun tarvitsemat aineet kulkevat solukalvon lävitse. Solukalvon pinta-ala määrää aineiden läpikululle maksiminopeuden. Mitä suurempi pinta-ala, sitä nopeammin aineita voi kulkea solun ja sen ympäristön välillä. Jotta solu saisi aineita riittävän nopealla tahdilla, tulee solukalvon pinta-alan olla riittävän suuri. Solun tilavuuden kasvaessa sen tarve ravintoaineille kasvaa, mutta solukalvon pinta-ala kasvaa hitaammin. Tämän vuoksi solut, eivät voi kasvaa kovin isoiksi.
Eläinsolu ja kasvisolu
Soluilla on solukalvo, joka sulkee sisäänsä soluelimet. Kaikkea solun toimintaa ohjaava soluelin on tuma, joka sisältää solun perintöaineksen. Soluelimet toimivat yhteen pitäen solun järjestystä yllä. Tähän solu tarvitsee energiaa.
Eläinsolut saavat energiansa ravinteista. Mitokondrioissa ravinteiden kemiallinen energia muutetaan soluelimille käyttökelpoiseen muotoon, ATP-molekyylien sidosenergiaksi. Tätä prosessia kutsutaan soluhengitykseksi, sillä siinä kuluu happea ja syntyy hiilidioksidia. Mitä enemmän soluissa on mitokondrioita, sitä enemmän työtä ne kykenevät tekemään. Esimerkiksi lihassoluissa mitokondrioita on paljon enemmän kuin ihon soluissa.
Kasvisolut poikkeavat eläinsoluista. Ne kykenevät muuttamaan auringon säteilyenergiaa sokerin kemialliseksi energiaksi fotosynteesillä. Tämä sarja reaktioita tapahtuu viherhiukkasissa. Kasvisolujen vihreä väri syntyy viherhiukkasten pigmenteistä, jotka nappaavat valon säteilyenergian.
Kasvisolujen solukalvoa ympäröi soluseinä, joka antaa solulle tukea. Kasvisolussa voi olla myös solunesterakkula, joka toimii solun varastona. Kun kasvisolu vanhenee, solunesterakkula kasvaa. Se täyttää vanhan kasvisolun usein lähes kokonaan.
Perustuu ohjelmaan: Etälukio, Solubiologia. Vuosi: 2000 Artikkeli: Jussi Nygren