Aitotumallisilla eliöiden solun keskus on tuma, soluelin, joka sisältää niiden perintöaineksen tumakotelon suojaamana. Esitumallisilla eliöillä eli bakteereilla ja arkeilla tumaa ei ole. Niiden perintöaines on solulimassa muiden soluelinten joukossa.
Kaikki DNA ei ole tumassa
Tuman kromosomeissa on suurin osa ihmisen DNA:sta, mutta lisäksi sitä löytyy soluliman mitokondrioista, joissa soluhengitys tapahtuu. Ihmisillä mitokondrio-DNA on periytynyt kokonaan äidin munasolusta, koska siittiön mitokondriot tuhoutuvat hedelmöityksen jälkeen.
Tuma ohjaa solun toimintaa proteiinisynteesin kautta
Tuma on eläinsoluissa suurin soluelin ja näkyy melko hyvin tavallisella mikroskoopilla. Tuman rajaa tumakotelo, lipideistä koostuva kerros, joka on muistuttaa solua ympäröivää solukalvoa. Tumakotelossa on tumahuokosia eli reikiä, joiden lävitse aineet ja viestit kulkevat.
Tuman sisällä on tieto solun rakenteesta ja toiminnasta koodattuna pitkiin DNA-molekyyleihin. Nämä molekyylit ohjaavat solun toimintaa proteiinisynteesin kautta.
DNA on jakautunut kromosomeihin
Tuman perimäaines on jakautunut kromosomeihin, jotka koostuvat kaksoiskierteisestä DNA-molekyylistä ja proteiineista, joiden ympärille DNA on kietoutunut. Ihmisen perimässä on 46 kromosomia, 23 isältä ja 23 äidiltä. Näinollen ihmisen perimä on kaksinkertainen eli diploidinen.
Solun ollessa aktiivinen, se tarvitsee jatkuvasti kromosomien sisältämää tietoa. Kromosomit ovat avautuneina, pitkinä kromatiinirihmoina tumassa, jotta niitä voidaan lukea. Viimeaikainen tutkimus on antanut yhä tarkempaa tietoa niiden sijoittumisesta tuman sisällä. Kullakin kromosomilla on tarkkaan määrätty alue eli territorio, jolla se sijaitsee avattuna.
Ennen kuin solu voi jakautua, täytyy sen kaikkien kromosomien kahdentua. Tällöin kromosomit kietoutuvat tiukasti kerälle, niin, että kahdentuneet kromosomit ovat keskeltä yhdistyneet tunnusomaiseen X-muotoon.
Perustuu ohjelmaan: Etälukio, Solubiologia. Vuosi: 2000 Haastateltava: Ismo Ulmanen Artikkeli: Jussi Nygren
