Kuvaaminen on yksi parhaista tavoista tarkastella luontoa. Mitä luonnon kuvaaminen vaatii ja miten se onnistuu? Kumpi on helpompaa: kuvata karhua vai oravaa?
Tietolaatikko
Uudet jaksot osoitteessa yle.fi/luonto
Luonnon kuvaaminen on kestosuosikki luontoharrastusten saralla ja nykyisin lähes jokaisella on taskussaan hyvälaatuinen kamera. Harvinaiset hetket luonnossa saadaan sekä taltioitua että julkaistua nopeasti. Mutta mikä tekee luontokuvaajan? Mikä erottaa ammattilaisen amatööristä? Siinäpä sopiva haaste Minnalle ja Kimmolle!
Kuhmoon karhujen perässä
Kimmo päättää napata elämänsä karhukuvan ja suuntaa kamera-arsenaaleineen karhujahtiin Kuhmon erämaihin. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan tekniikan ohella myös erikoisvalmisteluja. Lisäksi tarvitaan aikaa ja istumalihaksia – karhu ei liiku kello kaulassaan.
Piirtäen paperille
Minna Pyykkö päättää kulkea entisaikojen taiteilijoiden jalanjäljissä. Luonnon kuvaaminen ei ole aina helppoa nykytekniikallakaan, mutta miten ihmeessä luontoa kuvattiin ennen kameroita? Kohteekseen Minna valitsee eläimistämme tutuimman, oravan.
Tavalliselta vaikuttava orava ei kuitenkaan antaudu helpolla kuvattavaksi. Vikkeläliikkeisen pörröhännän kuvaaminen lyijykynällä on haaste kokeneellekin konkareille. Minnan oppaana toimii pitkän linjan luontotaiteilija Seppo Polameri, joka tunnetaan mm. Luonnontieteellisen keskusmuseon dioraamojen upeista maisemamaalauksista.
Oman aikakauden erikoisosaajat
Ennen taiteilija oli myös metsästäjä. Eläin usein ammuttiin ja täytettiin, jotta sitä voitiin tarkkailla ateljeessa lähemmin. Taiteilijat tekivät myös ulkona kuvallisia muistiinpanoja, mutta koska nopeasti liikkuvan kohteen yksityiskohtainen kuvaaminen kynällä oli (ja on edelleen) vaikeaa, retkellä syntyneitä muistiinpanoja täydennettiin myös muistinvaraisella tiedolla. Siksi taiteilijan tuli tuntea kohteensa läpikotaisin anatomiaa myöten.
Taiteilijat harjoittelivat lukemattomia tunteja kohteensa jäljentämistä. Tämä tarkoitti myös erikoistumista: lintuihin erikoistunut taiteilija ei välttämättä osannut tehdä kala- tai nisäkäsaiheisia teoksia. Nykyisin metsästyskiväärin on korvannut kamera, mutta kaikista tärkein työväline on kokemus. Sen hankkimiseen ei edelleenkään ole oikotietä.
Eläinten kuvaamisessa yksi parhaista nikseistä on ruokinta. Eläimet, niin villit kuin kesyt, houkutellaan paikalle herkkupaloilla. Onnistuuko Kimmo nappaamaan elämänsä karhukuvan ja millaisen oravamaalauksen Minna saa aikaiseksi? Luvassa on käytännön vinkkejä jokaiselle luonnon kuvauksesta kiinnostuneelle.
