Ystävänpäivän eli Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä on erilaisia käsityksiä. Päivän taustalla on pyhimystaru, itse asiassa useitakin. Historia tuntee monta Valentinus-nimistä marttyyria.
Helmikuun 14. päivä vietetään ystävänpäivää. Suomessa ystävänpäivän eli Valentinenpäivän vietto on aika uusi tapa: kalenteriin se tuli vasta 1980-luvun lopulla.
Muualla maailmassa Valentinen päivällä on satoja vuosia vanhat perinteet. Antiikin roomalaiset juhlivat Junoa, Jupiterin puolisoa, joka oli avioliiton ja äitiyden suojelija. Samaan aikaan vietettiin myös kevään ja hedelmällisyyden juhlaa.
Roomalaisten kevätjuhlaan kuului tyttöjen ja poikien parileikki. Tytöt kirjoittivat nimensä pieniin liuskoihin, jotka sitten sekoitettiin. Jokainen poika nosti yhden liuskan ja sai juhlan ajaksi kumppanikseen sen tytön, jonka nimi oli liuskassa.
Kuka oli Valentinus?
Useimmat Valentinus-legendat kertovat 200-luvulla eläneestä piispa Valentinuksesta, joka koki marttyyrikuoleman helmikuun 14. päivänä vuonna 269. Yhden pyhimystarinan mukaan naimisissa olevia miehiä pidettiin huonompina sotilaina kuin naimattomia, koska heillä oli taisteluissakin aina mielessä perheen hyvinvointi.
Niinpä nuoret miehet, jotka halusivat naimisiin, mutta eivät halunneet menettää mainettaan urheina sotureina, vihityttivät itsensä salaa avioliittoon. Piispa Valentinus suostui vihkijäksi, mistä syystä keisari tuomitsi hänet kuolemaan.
Toisen tarinan mukaan Valentinuksesta tuli rakastavaisten nimikkopyhimys siksi, että hän neuvoi Rooman nuorukaisia kieltäytymään sotapalveluksesta ja kehotti heitä pysyttelemään mieluummin rakkaittensa luona kuin lähtemään sotaan. Tästä roomalaiset sotapäälliköt eivät pitäneet ja Valentinus sai kuolemanrangaistuksen.
Myöhemmin pyhästä Valentinuksesta tuli rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja.
Sydämiä ja suuria tunteita?
Englannissa kuningas Henrik VIII julisti helmikuun 14. päivän kuninkaan kirjeellä viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Monet Valentinen päivään liittyvät tavat ja uskomukset ovatkin kotoisin Englannista. Leikiteltiin esimerkiksi ajatuksella, että helmikuun 14. päivän aamuna ensimmäiseksi vastaantuleva on valentine, ”se oikea”. Onneksi kuitenkin oli lupa pitää silmät kiinni kunnes vastaantulija oli mieluinen.
Päivän huveihin kuului myös seuraleikki, jossa tytöt ja pojat vuoron perään nostivat arpoja ja etsivät parikseen saman numeron omistajan. Tässäkin oli lupa petkuttaa sattumaa sen verran, että arpoja sai nostaa kunnes mieluinen numero tuli esiin.
Valentinen päivä oli alun perin päivä, jolloin saattoi lähettää rakkaudentunnustuksen salaisenkin ihailun kohteelle, jopa nimettömänä. Jopa lintujen uskottiin etsivän parin itselleen juuri tänä päivänä.
Punainen sydän
Päivän tunnus, rakkautta, ystävyyttä ja ihailua kuvaava punainen sydän, oli ja on yhä suosittu aihe Valentinen päivän korteissa. Alkuperäisten käsintehtyjen korttien koristeluun käytettiin taidokkaasti kukkia, sulkia, helmiäisiä, simpukankuoria, satiininauhoja ja pitsejä. Ensimmäiset painetut Valentinen päivän kortit tulivat myyntiin Englannissa 1800-luvun alussa.
Vähitellen Valentinen päivän vietto levisi myös Yhdysvaltoihin. Siellä siitä on muodostunut suosittu ja merkittävä juhlapäivä. Silloin muun muassa askarrellaan ystäville kortteja ja leivotaan sydämen muotoisia pikkuleipiä. Tärkein kortti runoineen lähetetään ihailun kohteelle.
